Rakastan rauhallisia aamuja. Vaikka menisin myöhemmin töihin, herään yleensä aikaisin.  Saan tuhrattua aamutoimiini tolkuttoman paljon aikaa, vaikka tarvitseekin huolehtia vain omasta lähdöstään. Herättyäni loikoilen hetken sängyssä, en ole kuitenkaan ns. torkuttaja, herään ensimmäiseen kellon pirahdukseenja usein jo ennen sitäkin. Päivän lehtiä meille ei tule kuin paikallinen sanomalehti sunnuntaisin, mutta kännykästä tulee vilkaistua yön mahdolliset uutiset ja pakkohan se on myöntää, että myös sosiaalisen median päivitykset pitää sieltä nopeasti katsastaa. Kyllä se kännykkä aika tiiviisti on tuohon käteen kasvanut kiinni. Joskus olisi ihanaa olla tavoittamattomissa ja pitää taukoa myös kaikenlaisen viestittelyn seuraamisesta. Kukapa minua siinä estäisi, mutta jotenkin sitä on tottunut olemaan aina tavoitettavissa.

Tänä aamunakin oli tällainen rauhallinen aamu, menin töihin vasta kymmeneen. Lähdin seitsemän aikaan puolen tunnin lenkille koiran kanssa raikkaaseen syysaamuun. Päivä oli vähitellen valkenemassa ja  tiet hiukan kuurassa ja ratisevia yön pikkupakkasen jäljiltä. En pitänyt kiirettä lenkilläkään, vaan koira sai rauhassa haistella kaikki mielenkiintosta kohteet.

Sen verran oli vielä hämärää, että kotiin tultuani sytytin kynttilän pöydälle ja kaksi kylpyhuoneeseen. Tein aamutoimet  ihanassa kynttilänvalossa, eikä peilikuvakaan näyttänyt siinä hämärässä ihan niin ikävältä kuin se joinain aamuina näyttää. En muutenkaan pidä kirkkaista valoista, pienet pöytävalot ja kynttilät riittävät.

Mieheni oli jo mennyt menojaan ja sain nautiskella ihan rauhassa aamiaista koiran maatessa pöydän alla odottamassa, josko hänellekin jotain sieltä tipahtaisi. Puuroa,mustikoita, kananmunaa ja raejuustoa, lasi tuoremehua ja sillä päivä lähti hyvin käyntiin.

Viikonloppuisin tykkään myös tehdä kunnon aamupalan, usein leivon itse sämpylät ja ehdottomasti pöydässä pitää olla hyvää tuorepuristettua appelsiinimehua. Leipää ja muitakin hiilareita pitäisi painonpudottajan vältellä, mutta , mutta..... hiilariton ruokavalio ei vaan ole minua varten, olen kyllä yrittänyt. On ihanaa aloittaa aamu rauhassa runsaalla aamiaisella. Mieluummin yritän jättää herkut ja pienentää annoksia.

Yritän siis taas kerran käynnistää terveellisempää elämää, järkeistää syömisiä ja lisätä liikuntaa. Josko tammikuun lopulle suunniteltu loma aurinkoon saisi hiukan motivaatiota kasvatettua. Ei bikineitä, mutta uikkariin pitäisi kuitenkin ahtautua, ja kyllä kuumassa ilmanalassa olisi mukavampaa kulkea ilman näin isoa ylimääräistä rasvakerrosta. Otanpa sen välietapiksi elämäntapamuutoksessa, laihdutuskuuri kun ei kannata, niitä olen jo kokeillut. Kuurin jälkeen paino tulee takaisin korkojen kera. Yritän olla miettimättä koko ajan painonpudotusta. Paino putoaa siinä sivutuotteena, jos pystyn pysymään päätöksissäni. Haluaisin onnistua siinä ja olla esimerkkinä myös pojalleni, näyttää, että muutos on mahdollinen.

Kerro sinä, kuinka sinä olet onnistunut muuttamaan jotain syvälle juurtuneita tapojasi tai jaksanut huolehtia itsestäsi arjen haasteiden keskellä.Ei anneta pimeyden lannistaa. Jospa saisimme hiukan lunta päiviä valaisemaan. Jouluunkin on enää reilu kahdeksan viikkoa.

 

Kommentit (2)

Vierailija

Kiireettömät aamut ovat parhaita!
Nyt on saatu valkoinen lumipeite maahan ja pieni kirpakka pakkanen. Siis ulkoilemaan, vähintään puoli tuntia joka päivä. Tsemppiä!

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Kiitos sinulle 💜, itsekin tulin juuri lenkiltä koiran kanssa. Raitis ilma tosiaan piristää ja lumi oli tervetullutta , kunhan sitä ei tulisi aivan mahdottomia määriä.

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!