Vuosi vaihtui vuodesta 2013 vuoteen 2014, meidän oli pitänyt mennä tyttärellämme käymään uuden vuoden aattona, mutta kiireisen aikataulun vuoksi tapaaminen jäi seuraavaan päivään. Huomasin tyttäreni pettymyksen äänessä, kun ilmoitin, ettemme ehdikään heillä käymään juuri sinä päivänä, meidät oli kutsuttu illaksi kylään ystävillemme juhlistamaan vuoden vaihtumista. En kuitenkaan sitä sen enepää sitten miettinyt, olivathan he tulossa kaikki meille syömään uudenvuodenpäivänä.  Tultuaan seuraavana päivänä tyttäreni antoi meille kortin ja oli selvästi hiukan tohkeissaan. Korttiin oli merkittynä sellaiseen kalenteriin syyskuun toinen päivä ja melkein sillä samalla sekunnilla tajusin hänen haluavan kertoa meille uutisia. Aloin itkemään ja menin aivan sekaisin onnesta Tiesin heti mistä oli kysymys, vaikka asiasta ei oltu mitenkään erityisesti keskusteltu etukäteen. Meistä olisi tulossa isovanhempia, jos kaikki menisi hienosti.

Se päivä jää ikuisesti muistini lokeroihin. Olen aina ollut lapsirakas jo aivan pikkutytöstä lähtien. Hoidin serkkujani ja huolehdin nuoremmasta siskostani myös, vaikkei meillä ole kuin kolme vuotta ikäeroa. Tulin raskaaksi melko pian häiden jälkeen, pettymyksekseni tyttäremme ei kuitenkaan saanut alkuaan häämatkalla Kreikassa, vaikka sitä kyllä kovasti yritimme:)

Halusin pian äidiksi ja mieheni oli mukana juonessa, vaikkei ehkä vielä ihan sen ikäisenä 25-vuotiaana ollut sitä aikaisemmin pahemmin miettinyt, että haluaisi isäksi. Saimme kuitenkin ihanan pienen tyttären, kesällä 1987. Sisarensa syntyi äitini syntymäpäivänä joulun alla 1989 ja vielä pieni poikamme syksyllä 1991, tästä jo aikaisemmin kerroinkin, että päivä on mielessäni hyvässä ja pahassa.

Mummius merkitsee minulle todella paljon. Yö jolloin tyttäreni oli synnyttämässä oli asian pitkän keston vuoksi todella pitkä ja täynnä pelkoa, että jommallekummalle tapahtuisi jotain. Millään ei poika sieltä meinannut päästä maailmaan , mutta syksyisenä aamuna tuli vihdoin viesti pojan isältä, että heille oli syntynyt pieni poika. Itkusta ei meinannut silloinkaan tulla loppua. Itken iloon ja suruun. Saatan olla hiukan erityisherkkä, niin helposti itku nousee silmäkulmaan eri tilanteissa.

Tämä pieni miehen alku on nyt kaksi vuotias ja hän on mullistanut meidän maailman. Sitä ilon ja rakkauden määrää on vaikea kuvailla, mitä tämä pieni ihminen meille tuo. Rakastan häntä ja myös ukki rakastaa aivan suunnattoman paljon. Olemme onnekkaita, että saamme kokea tällaisen ilon ja rakkauden, ja myös se, että koemme sen yhdessä mieheni kanssa, merkitsee minulle todella paljon. Alusta alkaen on ollut selvää, että haluamme viettää hänen kanssaan paljon aikaa, aina kuin mahdollista ja myös autamme vanhempia hänen hoitamisessaan, kun he apuamme tarvitsevat ja meillä on siihen mahdollisuus.

Kun tämä pieni poika tulee ja juoksee syliin , antaa suukkoja ja kertoo omalla kielellään tarinoitaan, ei mitään parempaa voi olla. Yhdessä oleminen on kokonaisvaltaista, silloin ei tehdä muita juttuja vaan leikitään lauletaan, pelataan palloa ja kun illalla luen iltasatuja ja laulan hänet uneen, on se päivän hienoimpia hetkiä. Hän on perheemme todellinen ilon lähettiläs<3.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!