Matte=matmor, henkilö, joka vastaa taloudessa ruoka-asioista, näin sana on selitetty Googlesta katsottuna. Matte olen ollut koirilleni, lasteni koirille siitä lähtien, kun omaan perheeseeni tuli ensimmäinen koira. Alunperin matte sana tuli käyttöön isovanhempieni kautta. Olen siis lapsesta saakka varttunut koiraperheessä. Isovanhemmillani oli monta villakoiraa ja sitä kautta yksi pennuista tuli meille, kun olin kuuden vanha. Äitini pelkäsi koiria ja kertoo hyppineensä sohvalla, kun pieni pentu iski aina naskalihampaansa kiinni varpaisiin. Sittemmin myös hänestä kuoriutui todellinen koiraihminen ja hänestä tuli matte pienelle  hopeanharmaalle villakoiratytölle, joka oli perheemme ensimmäinen koira. Aikuisiän omaan perheeseeni koira tuli  vuonna 1995, keskikokoinen musta villakoira. Ennen sitä meille muutti puolivilli kani, jonka kävimme hakemassa Keravan vankilan pihalla sijaitsevasta ulkorakennuksesta. Siitä vinkin sain silloiselta työkaveriltani. Joku eläin oli perheeseen saatava ja niinpä siis haimme sieltä kanin, edullisen ja  mielestämme helpon ratkaisun kokeiluun, kuinka lapsiperheessä yksi ruokittava lisää ei merkitsisi mitään.

Kani taisi olla meillä noin pari viikkoa, äksyili, ei päästänyt lähelle, papanoi pitkin huoneen lattiaa ja oli todellakin kaikkea muuta kuin kiva lemmikki. Niinpä soittelin nolona ystävälle, että katumapäälle ollaan tultu ja kani muuttaa nyt takaisin sinne, mistä tulikin. Hyvä ratkaisu. Häkki ja muut härpäkkeet oli toki hankittu ja nekin lähtivät saman tien myyntiin, joten edullinen....hmmmm

Koirakuume oli  ollut valloillaan sekä minun että lasten mielissä jo pitkään ja niinpä siis aloin tutkimaan sitä mahdollsuutta. Pian löytyikin keskikokoisen villakoiran poikapentu vailla kotia Hollolasta. Hetken jouduin kyllä asiaa perustelemaan puolisolleni, mutta kun lähdimme sitten tätä ihanuutta katsomaan, luulen, että hänenkin sydämensä suli. Niinpä hän muutti meille<3.

Tämä ihana koirapoika osoittautui aivan hurmaavaksi ja älykkääksi yksilöksi ja koko perhe rakasti sitä ehdoitta koko sen 13 vuoden eliniän ajan. Luopuminen oli pakollista siinä kohtaa, kun sairaus vei voimat . Noin vuotta ennen sitä meille muutti sille kaveriksi ruskea kääpiövillakoirapoika. Myös kaikilla lapsillani on ollut koira, kahdella lapsista on edelleen.

Olen siis matte näille kaikille koirille, se rooli sopii minulle myös ja vaikea on ajatella elämää ilman koiraa, hännänheiluttajaa, joka on aina iloinen sinut nähdessään ja kiitollinen jokaisesta rapsutuksesta ja suupalasta. Sitä paitsi en liikkuisi varmasti senkään vertaa ja olin huonommassa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti ilman näitä koirakavereita. Suosittelen lämpimästi koiran tai jonkun muun lemmikin  ottamista perheeseen, opettaa myös lapsia ottamaan vastuuta ja kohtelemaan eläimiä kunnioittavasti. Eläköön koirat!

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!