Matkustaminen on ihanaa. Olen matkustanut etupäässä ulkomailla, vaikka lapsena teimme perheeni kanssa myös automatkoja kotimaassa ja Pohjoismaissa. Ensimmäinen aurinkolomani oli vuonna 1970, Keihäsmatkoilla. Sitä ennen olin käynyt Ruotsissa ja Norjassa. Isovanhempani isän puolelta olivat matkustaneet maailmalla jo tuolloin hiukan keskivertosuomalaista enemmän ja olivat tykästyneet erityisesti Kanarian ilmastoon. Sinne siis suuntautui ensimmäinen aurinkoreissuni, äidin, mummin, sisareni ja serkkuni kanssa. Se oli ensimmäinen lentoni ja pitkään muistan ajatelleeni, että ryhdyn isona lentoemännäksi, en ryhtynyt. Nykyisin jännitän lentämistä, ehkä hiukan pelkäänkin.  Lentäminen oli hiukan muuta, kuin se on tänä päivänä. Lentomatka kesti Kanarialle muistaakseni noin kahdensan tuntia. Koneen takaosa oli varattu tupakoitsijoille ja sinne tulivat kaikki edessäkin istuvat tupakkamiehet ja -naiset tarpeen mukaan sauhuttelemaan. Oli se aika hurjaa touhua. Suomalaiset rynnivät sinne halvan alkoholin maahan todellisille ryyppyreissuille ja muistan kuinka etenkin miehiä joutui siellä lääkärin hoitoon saatuaan alkoholimyrkytyksen. Sittemmin seuramatkat ovat onneksi hiukan muuttuneet. Molemmat vanhempani tupakoivat, mutten enää muista, istuimmeko koneen edessä vaiko siellä käryn keskellä. Autossa ainakin molemmat polttivat, vaikka me sisareni kanssa istuimmekin takapenkillä, miksipä tähän olisi mitään muutosta tullut myöskään lentomatkoilla. Todennäköisesti isäni mielestä oli helpompaa istua siellä jo valmiiksi. En tosin tiedä, pystyikö paikkoihin itse vaikuttamaan tuolloin, tuskin.  Onkohan tässä syitä, joden vuoksi ole itse sitä taitoa koskaan opetellut. Lapsuudesta lähtien olen siis ollut matkakärpäsen puraisema ja  halunnut aina tilaisuuden tullen lähteä jonnekin reissuun. Tuolloin matkustaminen rajoittui lähinnä sinne Kanariaan. Isovanhempani hankkivat aika pian tämän ensikäynnin jälkeen sieltä oman asunnon, joten sinne mentiin aina hiihto- tai joululomilla heitä tervehtimään. Nuorena opiskelijana ja omassa taloudessa asuvana matkustelussa oli hiukan taukoa  luonnollisista syistä. Mieheni tavattuani, olemme matkustaneet useimpina vuosina kerran vuoteen jonnekin lämpimään. Lasten ollessa pieniä kävimme edelleen siellä Gran Canarialla, Lanzarotella ja Teneriffalla. Ensimmäisen kerran omat lapseni ovat olleet siellä hyvin pieninä, 6-12 kuukauden ikäisinä. Olihan se aika moista lähteä reissuun kolmen pienen kanssa, 1-, 3 ja 5-vuotiaiden. Muistan naapurin joskus ihmetelleen asiaa, että eihän sellainen reissu voi mitään lomaa olla. Useimmiten meillä oli matkassa kyllä mieheni sisar, oma äitini puolisoineen tai mieheni vanhemmat, joskus he kaikki, joten hiukan tuli helpotusta lastenhoitoon. En kuitenkaan muista, että se olisi ollut mitenkään hankalaa, vaan heidän kanssaan oli aina helppo matkustaa.  Kanariakiintiö tuli täyteen jossain kohtaa todella moneksi vuodeksi, kunnes muutama vuosi sitten menimme sinne puolisoni kanssa  ja vietimme parin viikon lomasta ensin muukaman päivän Las Palmasissa ja sitten loppuloman rannalla etelämpänä. Meillä oli auto vuokralla koko loman ajan ja kiersimme kaikki saaren kolkat. Suosittelen lämpimästi, jos on uskallusta ajella siellä vuoristoteillä. Sitä vehreyttä ja kauneutta ei näe turistirannalla. En muistanut, kuinka monipuolinen saari se on. Jonkin verran olemme viettäneet lomia myös laskettelukeskuksissa kotimaassa ja ne ovatkin olleet tosi ihania. Yksi joulukin on vietetty Rukalla ystäväperheen kanssa. Kinkut ja laatikot sekä lahjat oli pakattuina mukaan ja lapsilla oli hauskaa, vaikka pakkanen joinakin päivinä ylitti rinteisiin menon kynnyksen. Mentiin kylpylään tai vain oltiin ja pelailtiin pelejä. Nykyään tyydyn hiihtelemään järvenjäällä kevätauringon paisteessa. Ensimmäiselle kahden keskiselle reissulle lähdimme mieheni kanssa vasta, kun lapsemme olivat jo lähes aikuisia. En raaskinut jättää lapsia kotiin, koska tiesin myös heidän nauttivan matkoista. Aloimme reisaamaan aurinkolomien lisäksi muutaman päivän matkoille Keski-Euroopan kaupunkeihin. Tänä vuonna loppukesästä vietimme 30-vuotisen hääpäivämme kunniaksi muutaman päivän romanttisessa Pariisissa. Pariisi teki minuuni lähemättömän vaikutuksen ja varmasti suuntaan sinne joskus uudestaan. Yleensä valitsemme kuitenkin uuden kohteen, nähtävää on maailmassa niin paljon. Perheeni tietää, että en tykkää olla tyhjän päällä.  Aina pitäisi olla jotain mitä odottaa ja nyt odotan tammikuun lopulle ajoittuvaa reissua Thaimaan aurinkoon, ensin Bangkokin vilinään ja sitten rannoille rauhoittumaan. Kesäreissuja emme juurikaan ulkomaille tee, vaan vietämme kesän mökillä. Vuosi sitten tosin olimme tyttären perheen kanssa viikon Kreetalla. Rakastan Kreikkaa, sen saaria ja kristallinkirkasta turkoosia merta.  Ja se ruoka, nam. Oli ihanaa käydä siellä pitkästä aikaa. Olen matkustanut  laskelmieni mukaan kolmessatoista maassa ja monissa eri kohteissa. Ennen tulevan reissun alkua, voisi  miettiä, mihin seuraavaksi suunnistaisi. Suunnittelu ja haaveilu auttaa jaksamaan. Ja niin, olen tietenkin tartuttanut tämän kuumeen myös tyttäriimme.Kahden mantereen väliä reissaava pikkumies on käynyt jo ainakin viidessä eri maassa. Odotan jo niitä aikoja, kun voimme ottaa hänet mukaamme reissuun, mummin ja ukin matkaan.

Kommentit (2)

Vierailija

Olipa ihanaa lukea sinun lomamuisteloita ja uusista matkakohteista unelmointia.
Maisemanvaihto, irtiotto arjesta! Se pitäisi meidän jokaisen tehdä aina silloin tällöin. Kukin mahdollisuuksiensa mukaan, isommassa tai sitten pienemmässä mittakaavassa. Aina ei tarvitse olla luxus loma kaukana maailmalla, kunhan vain irrottautuu pois omista arkisista ympyröistään. Lasten kanssa matkustaminen vaatii aikuisilta sitä oikeaa asennetta, että loma onnistuu kaikkien osapuolien kannalta.
Aina täytyy elämässä olla jotain, jota odottaa ja josta haaveilee. Matkan suunnittelu jo sinänsä on osa sitä irtautumista ja unelmointia kohti tulevaa uutta kokemusta. Oikein ihanaa matkan suunnittelua sinulle!

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei ja kiitos sinulle kannustuksestasi! Se pienikin irtiotto arjesta aina silloin tällöin riittää eikö sen tarvitse olla matka tai mikään muukaan kallis juttu, vaan sitä voi olla jokin ihan arkipäiväinen asia tai tilanne. Hyvä elokuva, konsertti, kirja tai mikä tahansa oma kiinnostuksen kohde. Ihanaa talvea ja joulun odotusta sinulle!

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!