Amerikkalaiset viettivät juuri kiitospäivää. Ajatus erillisen kiitospäivän viettämisestä tuntuu meistä vieraalta, mutta kun asiaa pohdin, tulin siihen tulokseen, että sillä voi kuitenkin olla jokin tarkoitus. Vaikka olen kiitollinen monesta asiasta elämässäni, syyllistyn myös turhan usein marmattamaan milloin mistäkin asiasta. Viime aikoina olen erityisesti saanut itseni kiinni siitä, että aloitan itse negatiivisen keskustelun tai lähden siihen mukaan esimerkiksi työpaikalla. Marmatus ja tyytymättömyys tarttuu. Ehkä työelämän negatiiviset ajatukset tulevat pintaan, kun tämä yleinen tilanne maassamme on kaikenkaikkiaan aika pelottava monella tapaa. Omalla työpaikalla on YT neuvottelut lähes joka vuosi tai ainakin ne koskevat isossa talossa monia tuttuja ellei itseä. Uskallanko suunnitella elämää tätä päivää pidemmälle. Talousnäkymät eivät oikein anna toivoa paremmasta ja nuoret koulutetut ihmiset ovat ilman töitä. Työelämää pitäisi jatkaa pidempään, mutta ikärasismi jyllää,eikä tämän ikäinen tahdo löytää mitään töitä, kun ei pääse edes niin pitkälle, että voisi antaa itsestään hiukan enemmän kuin vain sanoja paperilla. Vaikka kirjoittaisit omasta mielestäsi hyvän hakemuksen, ei kutsua haastatteluun kuulu. Ympärillä on ystäviä, jotka etsivät töitä ja tekevät sitä täysipäiväisesti. Päteviä ja fiksuja tyyppejä. Milloin työnantajat alkavat ymmärtää, että yli 50-vuotias työntekijä on usein erittäin motivoitunut , sitoutunut ja että elämänkokemus on työyhteisössä arvokasta. Nuorten pitää saada töitä, mutta eivät kaikki tämän ikäiset voi myöskään  jäädä kotiin.Kiitollinen olen monesta asiasta tänään.  Perheestäni, ystävistä ja siitä että on vielä työpaikka, minne aamuisin lähteä. Olen kiitollinen siitä, että minulla on koti ja ruokaa pöydässä. Olen kohtuullisen terve, vaikka mieli tekee tepposia ja kaikenlaista pientä kremppaa on etenkin kuluneena vuonna ilmaantunut. Katsoin hiljattain dokumentin jossa ystävät hakivat sukellusretkellä menehtyneet ystävänsä  luolaston uumenista ja Pekka Hyysalo, Fight Back projekti saa kylmät väreet iholle ja kyyneleet silmiin. Mitä kiitollisuutta he kaikki kokevatkaan siitä , että heidän elämänsä jatkuu. Monilla on elämässään isoja menetyksiä ja vaikeita hetkiä. Ollaan iloisia siitä mitä meillä on eikä murehdita sitä mitä ei ole. Yritän muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä elämässäni.Vaikeillakin asioilla on tapana järjestyä ja kokemukset tekevät minusta juuri minut. Kiitospäivä pitäisi olla joka päivä, mutta näin virallisen kiitospäivän jälkeen heräsin asiaa erityisesti miettimään.  En todellakaan aina onnistu näissä tavoitteissani. Olen kiitollinen teistä jokaisesta ihanasta lukijasta, jotka seuraatte kirjoituksiani täällä Me Naisten blogiyhteisössä, kiitos kaikille ja kivaa viikonloppua💗

 

 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos kirjoituksestasi. Kiitollisuus on tärkeä aihe ja välillä siitä onkin hyvä muistuttaa myös itseään.

Liian helposti esille nousee aina negatiiviset ajatukset, tapahtumat ja puheen aiheet, jotka sitten nostattavat pahaa mieltä ja jopa katkeruutta. Kun kaikille ikäville asioille ei kuitenkaan voi mitään, niin on täysin turhaa mustata mieltä ja päiväänsä niillä.

Sen sijaan voisi opetella muistamaan edes yksi kiitollisuuden aihe, mieluiten heti aamusta. Ja kuin huomaamatta niitä kiitollisuuden aiheita muistuu mieleen sitten enemmänkin. Pidämme monia asioita elämässämme itsestään selvyyksinä ja siksi emme edes osaa ajatella, että ne ansaitsisivat erityistä huomiota. Onneksi kiitollisuutta voi myös opetella.

Minä olen löytänyt kuin uudelleen ilon ja kiitollisuuden lapsenlasteni kautta. Jos osaa iloita ja olla kiitollinen, kuin lapsen lailla, aivan pienistä ja arkipäiväisistäkin asioista, niin varmasti jokainen päivä täyttyy monella pienellä onnellisuuden hetkellä. Sillä kiitollisuus luo onnellisuutta ja onnellisuus tarttuu :) 

Ehkä voisimmekin tehdä hyvää ja levittää tätä tarttuvaa "tautia" kanssa ihmisiimme. 

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei, kiitos sinulle! Ihanaa, että ajattelet kanssani hyvinkin samaan tapaan asioista. Minulle myös oma lapsenlapsi toi iloa elämääni, kun olin jo antanut aikalailla periksi ja meinasin kokonaan lyhistyä ongelmien ja surujen alla. Vaikeina hetkinä on vaikeaa olla kiitollinen, vaikka elämässä on paljon kiitoksen aiheita. Niiden ei tarvitse olla mitään mullistavia ja isoja juttuja, vaan juuri niitä arjen pieniä asioita, joista kirjoitat. Ihanaa loppuvuotta ja huomista Itsenäisyyden juhlapäivää sinulle ja perheellesi<3.

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!