Helsingin seudulla missä asun on jo kevättä ilmassa. Sairastuin sitkeään flunssaan lomalta palattuani ja joudun viettämään muutaman päivän sairauslomalla kotiympyröissä. Huomasin ikkunan ollessa auki, että linnut pitävät ulkona jo sellaista kevätkonserttia, että kyllä kevät on sieltä tulossa. Valon määrä on lisääntynyt yhtäkkiä ja töihin saa lähetä ja sieltä palata yleensä valoisaan aikaan. Liukkaus on toki ollut riesana kun sää lauhtuu ja pakastuu edestakaisin kaiken aikaa. Koko talvi on melkein ollut tällaista hyvin vaihtelevaa säätä. Remontti kotona on saatu loppusuoralle moninaisten tapahtumien jälkeen ja lopputulos kyllä miellyttää kovasti, vaikka ongelmiakin oli. Odotan jo kovasti mökkikautta, joka kohta käynnistyy ja tänään sinne jo suunnistetaan töiden jälkeen viikonlopun viettoon. Mökkimme sijaitsee saaressa ja pelkään todella jäällä liikkumista. En lähde, ellen tiedä jäätä olevan runsaasti ja sen olevan myös kantavaa kunnon teräsjäätä. On kokemusta siitä, kuinka jalka on keväällä uponnut hauraan jään läpi muutaman kymmentä senttiä, onneksi pohjalla on ollut kova teräsjää. No joka tapauksessa, luulen, että nämä talven mökkikerrat jäävät vähiin ja odotamme tämän viikonlopun jälkeen maltillisesti jäiden sulamista ja veneen vesille laittoa. Nyt lähtee kahdeksas kesä käyntiin kesäparatiisissamme, jonka löytyminen oli hiukan sattumaakin. Olin katsonut monta kertaa paikan kuvia netissä loppuvuodesta 2009 ja aina päädyimme siihen tulokseen, että saarimökkiä emme edes harkitse, vaikka maisema miellyttikin silmää.  Sovin kuitenkin välittäjän kanssa paikan katsomisen ja peruinkin kertaalleen, kun sää oli liian kylmä. Kyseinen talvi oli todella kylmä ja runsasluminen.  Kuitenkin asia jäi vaivaamaan ja maaliskuun alussa 2010 sovimme aurinkoiseen lauantaiaamuun treffit välittäjän kanssa ja suuntasimme saareen. Lunta oli yli meikäläisen polven, joka tosin on tällaisella lyhyellä immeisellä kovin matalalla, mutta rämpiä sai hiki päässä. Matka ei ole jäätä pitkin kovin pitkä, mutta sitäkin tuskaisempi. Mieheni meni toisen välittäjän kanssa edellä ja minä perässä toisen kanssa. Tulimme tontille saaren takaosan kautta ja siinä se seisoi, hirsinen oranssin värinen mökki, jonka etuterassille mieheni oli jo ehtinyt maisemaa ihailemaan. Tultuani siihen terassille katsoin häneen ja tiesin, että nyt voimme lopettaa etisinnän. Pyhistä lupauksista huolimatta rakastuimme saareen ensisilmäyksellä ja tarjous tehtiin jo suullisesti automatkalla kotiin. Onneksemme muita kiinnostuneita ei keskellä talvea ollut ja saimme paikan itsellemme. Siitä maaliskuusta lähtien olemme viettäneet saaressa kaiken mahdollisen vapaa-aikamme. Paljon olemme sen jälkeen siellä tehneet hommia, maalattu, kunnostettu ja uuttakin rakennettu. Joka kesälle on ollut jokin isompi projekti. Kun syksyllä laitamme paikan pakettiin ja veneet nostetaan vesiltä on ihan kiva, että kausi päättyy. Pakkotyömaa, niinhän sitä sanotaan. Homma on kuitenkin vastapainoa toimistotyölle, enkä koe niitä hommia rasitteena. Mukavuuksia on vain sähköt ja kompostihuussi. Rantasaunassa lotrataan vatien kanssa tai pulahdetaan järveen ja juomavesi viedään kansitereissa kotoa. En kaipaa sen enempää mukavuuksia sinne. Mäntymetsä ympärillä ja luonnonmukainen luonto kivineen ja naavoineen on ihan parasta. Takassa tuli, sauna lämpiää ja järvi ympäröi joka puolella. En tiedä mitään oikeastaan sen parempaa.Paikka on muodostunut sieluni lepopaikaksi ja myös perheen nuoret aikuiset tulevat aina sinne mielellään. Kaikille teille ihanaa alkavaa viikonloppua<3

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!