Seiskaluokalla vanhin tyttäremme alkoi puhumaan kielikurssista ulkomailla. Ajatus tuntui alkuun pelottavalta, mutta kyllä, kielikurssille hän sitten lähti kuukaudeksi Englantiin kesälomalla, olikohan se kasin jälkeen. Irtiotto oli auttamatta alkanut ja vaikka pelotti, luotin kuitenkin hänen pärjäävän. Hän on selviytyjätyyppiä. Sen kesän jälkeen aika pian alkoi keskustelu vaihto-oppilasvuoden mahdollisuudesta. Hetki sitä mietittiin, mutta halusimme antaa hänelle se mahdollisuuden  oppia elämää itsenäisesti ja onhan se upea mahdollisuus oppia myös yksi kieli todella hyvin. Hänelle ei ollut muita vaihtoehtoja maan suhteen kuin USA. Tiesin oikeastaan jo silloin, että hän saattaa kotimaan sijaan päätyä asumaan ulkomaille. Ja niin siinä kävi, tuon vuoden seurauksena hän muutama vuosi myöhemmin lähti ystävänsä kanssa reissuun ja kotiin tultua jokin oli muuttunut, ihastusta oli ilmassa. Ja kohta hän oli taas lähdössä jenkkeihin. Kotiin sieltä palattiin sormus sormessa ja sulho oli tulossa Suomeen visiitille kesälomalla. Niin hän päätyi naimisiin nuoren miehen kanssa, jonka kanssa oli ollut vuoden samassa koulussa USA:ssa. He olivat kovin nuoria, mutta jotta tytär pääsi asumaan sinne rakkaansa luokse oli naimisiin meno ainoa vaihtoehto. Niin jäi saatu opiskelupaikka ja tyttö pakkasi neljä laukkuaan ja lähti maailmalle. Sittemmin he muuttivat Suomeen , tytär tuli opiskelemaan. Siellä opiskelu ei olisi ollut mahdollista. Nyt he reissaavat kerran vuoteen sinne rapakon taakse toisen perheen luokse muutamaksi kuukaudeksi. On rankkaa aina hyvästellä rakkaat täällä ja  sitten taas siellä toisessa päässä. Vielä rankempaa se on nyt kun heillä on ihana pieni poika.  Kumpaan maahan he lopulta asettuvat jää nähtäväksi. Onko sinulla kokemusta siitä, että lapsesi asuu ulkomailla ja kuinka selviät ikävästä? 

Kommentit (2)

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!