Olen tänä vuonna miettinyt paljon asioita menneisyydestäni.  Mitkä asiat siellä ehkä vaikuttavat siihen, kuinka suhtaudun elämään, sen myötä- ja etenkin vastamäkiin, itseeni ja läheisiini sekä ystäviini.  Vaikeiden vuosien aikana olen juossut erilaisissa lääkäreissä, psykologeilla, vertaisryhmissä ja käyttänyt itsetutkiskeluun paljon aikaa ja voimavaroja. Vaikka olen tiennyt, että moni asia esimerkiksi lapsuudessa vaikuttaa meidän ihmisten tekemisiin ja käyttäytymiseen, vasta nyt syksyn aikana se on avautunut minulle pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Kävin keväällä viisi kertaa ensin lääkärin, psykiatrin vastaanotolla ja kesän lopulta lähtien olen viikottain tavannut Tertun, terapeuttini, jonka tapaamisia melkein jopa odotan. 45 minuutin jutustelu menee aina liian nopeasti ja joskus olemmekin pitäneet tuplaistunnon. No niin, kuulostaa ehkä vähän liian helpolta, sitä se ei ole. Aika syvissä vesissä uidaan ja nenäliinat hupenevat Tertun pöydältä. Ennen Terttua oli muutama muu kokeilu, mutta jostain syystä lopetin aina tapaamiset muutamaan kertaan. Ei vaan löytynyt sitä yhteistä säveltä. Tapaamisiin meneminen tuntui raskaalta ja vastemieliseltäkin. Vaikka ymmärsin jo aikoja sitten, että voisin ehkä hyötyä ja saada apua tuskaani terapiasta, ei se homma mennytkään aivan vasemmalla kädellä. No, katse tulevaisuuteen, parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eikö. Haluan kannustaa sinua lukijani, joka ehkä painit jonkin elämäntilanteen kourissa ja mietit terapian aloittamista, kokeile ainakin. Älä lannistu, vaikka ensimmäinen eikä ehkä toinenkaan terapeutti olisi sinulle sopiva, jatka etsintää. Kuten elämässä ei yleensäkään ole kaikkien kanssa  samalla aaltopituudella , voi niin käydä myös näissä asioissa. Tässä vaiheessa, kun käyntejä on takana noin 13 olen oppinut itsestäni ja elämästäni jo paljon. Olen nyt hakemassa Kelan tukea terapiaani. Aion jatkaa käyntejä hamaan tulevaisuuteen. Tuen edellytyksistä löydät tietoa Kelan sivuilta. Aihealue liipaisee läheltä myös tämän viikon Me Naisissa olevaa kirjoitusta upean Jipun elämästä. Rohkea nainen. Perjantai, huomenna on ainakin minulla viikon viimeinen työpäivä. Se hurahtaa aina nopeasti ja on viikon paras hetki, kun pääsen kotiin ja vaihdan kotivaatteet  päälleni. Sytytän kynttilät ja voin vain olla, tekemättä sen enempää.  Jotain hyvää syötävää ja huomenna ainakin vielä Vain Elämää. Nautitaan vapaista, talvisista lenkkipoluista, perheestä, ystävistä, Nauti sinäkin asioista, jotka tuovat mielihyvää juuri sinulle kun sinulla on siihen aikaa. Ihanaa marraskuun viikonloppua ja tulevaa isänpäivää!

Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos avoimesta kirjoituksestasi ja kauniista sanoistasi. On sillä vain ihmeellinen vaikutus, kun lukee toisen tarinaa, niin jo siitäkin saa apua itselle.

Vaikeina hetkinä ne aidot ystävät ja läheiset ovat todella tärkeitä kuuntelijoita ja myötäeläjiä. Mutta se on totta, että täytyy uskaltaa hakea myös ammattiapua. Läheltä nähneenä koen, että sillä on todella suuri merkitys, onko ammattiauttajan kanssa kemiaa. Jonkun kanssa ei vain lähde sujumaan ja toisen kanssa kaikki on niin helppoa.

On hienoa, että nykyään julkisuudessa puhutaan paljon avoimemmin monista vaikeistakin asioista. Jokainen koskettava tarina auttaa varmasti jotain ihmistä, vaikka vain sitä yhtäkin. 

Keskellä elämän myllerryksiä on yhä suurempi merkitys sillä, että oppii näkemään myös ne hyvät asiat elämässään ja kaikesta huolimatta osaa nauttia niistä pienistäkin iloista. Ihanaa viikonloppua sinulle! 

Itseäni etsimässä
Liittynyt21.10.2016

Hei, sinä ihana tarinoitteni lukija💗. Kiitos itsellesi kannustuksesta ja kauniista sanoistasi. Näin juuri, uskalletaan olla avoimia ja aitoja elämän eri tilanteissa, iloissa ja suruissa . Vakaasti uskon minäkin, että kun näistä kipeistä asioista uskalletaan puhua ja julkisuudessa meidän kaikkien tuntemat ja ihannoimat esim. taiteilijat kertovat kokemuksistaan, niin jossain kohtaa masennus ja mielen sairaudet otetaan samanlaisina kuin muutkin hoitoa vaativat sairaudet. Vielä siihen on hiukan matkaa, mutta jos leimaudun ollessani rehellinen, otan sen riskin. Ihanaa joulunajan odotusta ja talvea sinulle!

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!