Lokakuu on elämässäni kuukausi, jonka muistan läpi elämäni, hyvässä ja pahassa. Nuorin lapsistani, poikani syntyi  kuukauden viimeisenä päivänä. Tuo päivä oli 14 vuotta elämäni parhaita päiviä kunnes siihen tuli ikävä yhteensattuma. Ensi maanantaina tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun äitini menehtyi syöpään, juurikin tuona samana kuukauden päivänä. Päiviä on vuodessa 365, miksi juuri 31.10? Tuo päivä oli yksi tähänastisen elämän synkimmästä.  Vain 67- vuotiaana , aivan liian aikaisin, puolen vuoden sairastamisen jälkeen hän menehtyi. Putosin syvään kuoppaan ja sieltä ylös nouseminen kesti pitkään. 1. Vuosi kului sumussa, masennuin ja menetin toimintakykyni. Minä, jolla oli aina ollut langat käsissään ja periaate, että pystyn mihin vain. Pyöritin kolmen teinin taloutta ja olin selvinnyt pikkulapsivaiheesta, harrasterumbasta ja pyykkivuorista.. On lapsilla isäkin ja kyllä hän oli mukana tässä porukassa, mutta jotenkin päävastuu arjen pyörityksestä oli kuitenkin minulla, ehkä olin sen myös itse niin järjestänyt. Haluan pitää asiat hallinnassani. Siis ristiriitainen päivä ja kuukausi. Tänään nämä asiat pulpahtivat mieleeni kun sain ikäviä uutisia läheiseltä ihmiseltä, hän on sairastunut vakavasti . Sairaus on selätettävissä, mutta pelko ja muistot hiipivät mieleeni. Tänään toivon, että pystyn tukemaan sairastunutta olemalla hänelle läsnä, jos hän sitä haluaa ja tarvitsee, voittamaan oman pelkoni ja auttamaan häntä selviämään hänen elämänsä isoimmasta kriisistä. Antamaan myös tilaa silloin kun hän niin haluaa. Muistakaa kertoa läheisillenne ja ystävillenne kuinka tärkeitä he teille ovat❤️

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!