Viikko on vierähtänyt ilman yhtään postausta. Olen tehnyt töissä pitkää päivää ja muutamana aamuna suunnannut uimahallille tai kuntosalille ennen töihin menoa. Perjantaina olen aina totaalisen puhki viikon töistä. Olen kuitenkin iloinen, että liikunta on pikkuhiljaa taas palaamassa elämääni. Kantapää vihottelee siinä todetun lukupiikin vuoksi ja se pitäisi saada nyt parempaan kuntoon ennen tammikuun lopulle sijoittuvaa aurinkolomaa, jolloin aion kävellä hiekkarannalla päivittäin. Olen miettinyt tässä viime päivinä  anteeksiantoa. Miksi anteeksi pyytäminen ja antaminen on joskus niin vaikeaa. Viha ja katkeruus kuluttaa tavalla, joka ei ole terveellistä kenellekään, mutta joskus on  asioita, joista ei vaan pääse ylitse eikä pysty antamaan anteeksi. Omassa elämässäni on ollut moniakin tilanteita, joissa anteeksi pyyyäminen olisi ollut paikallaan ja myös niitä, jolloin olisin toivonut toisen aloitetta sovinnon teossa. Joskus sitä loukkaa toista tahtomattaan ja joskus myös tahallisesti. Miksi ihmeessä?  Ihmisluonne on kummallinen. Olen yrittänyt opetella rehellisyyttä ja suorapuheisuutta senkin uhalla, että että joku loukkaantuu puheistani. Olen liian pitkään ollut usein se hienotunteinen ja jupissut itsekseni, jos toisen käytös ei ole ollut korrektia. Väärinkäsityksiä, niitä on varmasti myös monissa riitatilanteissa. Mikään ei ole rasittavampaa kuin vaikeneminen ja sitten saat itseksesi miettiä mistä kiikastaa. Vuosi sitten otin ison askeleen erään läheisen suuntaan, jonka kanssa en ollut tekemisissä yli kymmeneen vuoteen. Siihen oli mielestäni syynsä ja asia oli vaikea hyväksyä, mutta tämä ihminen on kuitenkin minulle rakas, enkä halunnut loppuelämääni olla hänen kanssaan vihoissa. Asiat on puhuttu ja molemmin puolin anteeksiannettu. Miten iloinen ollenkaan siitä askeleesta, jonka otin. Ihanaa, että hän on taas elämässäni. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Minä en etenkään.  Moniin asioihin on myös syitä, joita edes läheisimmät eivät aina tiedä. Ei siis oleteta vaan selvitetään asiat, ettei tule väärinkäsityksiä. Ihanaa viikonloppua ja Joulun odotusta, se on täällä tuossa tuokiossa. 

Kommentit (1)

Vierailija

Hienoa, että sinä nostat esille blogissasi mielenkiintoisia, tärkeitä ja arkojakin aiheita. Sellaisia aiheita, joiden äärelle varmasti jokaisen olisi hyvä pysähtyä.

Anteeksi antaminen on niitä vaikeimpia ihmisten välisiä asioita. Varsinkin, jos on kyse suurista ja raskaista asioista.

Jokainen voisi myös miettiä omalla kohdallaan, olisiko itsellä anteeksi pyydettävää ja voisiko mennä jo puolitiehen vastaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni löytäisi sinun blogisi ja kirjoituksesi.

Iloista ja rentouttavaa joulun aikaa sinulle läheistesi seurassa!   

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!