Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia ja valon määrä lisääntyy joka päivä. Oma mieleni sen sijaan on jostain syystä vaipunut talvihorrokseen, enkä tahdo oikein jaksaa mitään enää työpäivien jälkeen. Kuten olen aikaisemmin kertonutkin, tapaan terapeuttiani viikottain ja tällä viikolla keskustelimme tästä myös hänen kanssan. Olen miettinyt, että miksi olen niin väsähtänyt. Monta vuotta elämästä on mennyt aika alavireisissä merkeissä ja vaikka moni asia on tosi hyvin, en tahdo oikein nousta siihen entiseen loistoon vaan tuppaan vaipumaan aina niihin synkkiin virtoihin. Loman jälkeen päätin aloittaa elämäntaparemonttini taas uudestaan puhtaalta pöydältä, aloitinko. No en. Nyt on loman jälkeen vierähtänyt jo viisi kokonaista viikkoa ja olen jämähtänyt tähän vanhaan moodiin niin tiukasti, ettei uuden aloitus ole saanut tuulta purjeisiin. Loman jälkeinen flunssa vaivaa edelleen pitkittyneenä yskänä ja olo on aika voimaton ja nuutunut. Pitäisi olla todellakin virtaa kolmen viikon loman jäljiltä. Ostin alkuvuodesta Konmari kirjoja ja se projekti on kotona jatkunut edelleen pikku hiljaa. Raivaan tavaraa ympäriltäni ja laitan kiertoon. Vein juuri ison ikeakassillisen kierrätyskeskukseen todella hyviä vaatteita sieltä kaapistani, johon kurkistus tekee minut pahoinvoivaksi. Uusia vaatteita, jotka eivät mahdu päälleni. Jos joskus mahtuvat, ovat jo sellaisia, ettei niitä tee enää mieli vetää niskaansa. Voisin sieltä vetää päälleni varmasti kymmenkunta täysin uutta asua, mutta kun en mahdu niihin. Keväällä kaupat pursuvat ihania uusia värikkäämpiä vaatteita. Valitsen aina mustaa tai harmaata ja oikeastaan ei tee mieli edes mennä kauppoihin pyörimään, kun sovittaminen ahdistaa todella mieltä. Tulisiko joskus vielä se kevät, että innosta täristen valitsisin normaalikokoisia kevätvaatteita itselleni uusista kevätmallistoista? Ulkoiluvaatteet on pakko käydä hankkimassa jostain isojen tyttöjen mallistosta, että pääsee reippailemaan keväiseen luontoon, pakotan siihen itseni tämän viikonlopun aikana.  Ryven täällä nyt sellaisissa pohjamudissa taas. Olenkohan keväälle allerginen, koska tämä sama olotila, mistä viime keväänä jouduin sairauslomalle hetkeksi vetämään happea, uhkaa raivoisasti ottaa minusta ylivallan. Yleensä rakastan kevättä, mutta parina viime vuonna tämä vuodenaika on ollut jotenkin raskainta koko vuodessa.  Siksi siis en ole tännekään saanut mitään kirjoitetuksi pitkään aikaan. Yritän ottaa ilon irti sieltä, mistä se on saavissa, mutta jobin posti työasioissa toi myös tähän kevääseen lisää ajateltavaa. Tuntuu, että matto on vedetty jalkojen alta. Jatkuva muutos työelämässä on raskasta. Pitäisi olla avoin uudelle ja ottaa ilolla vastaan uuden optettelu ja uudistuminen.Pitää olla avoin uudelle, aika reipas ja vastaanottavainen. Muutos on nyky työelämässä pysyvää. Se avaa mahdollisuuksia taas uusiin tuuliin, sanotaan. Tässä elämäntilanteessa pysyisin kuitenkin vanhassa hyväksi havaitussa. Pitänee yrittää katsella uusin silmin tätäkin asiaa, muuta vaihtoehtoa ei oikein ole. Lukijoilleni mukavaa loppuviikkoa ja kiitos, että luette ajatuksiani elämästä, se auttaa jaksamaan<3

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen 55-vuotias, nainen, vaimo, äiti , mummi, matte. Elämässäni on monta roolia. Nautin kesästä , mökkeilystä, lapsista ja lapsenlapsestani, eläimistä etenkin koirista. Kokkaan, sisustan, rakastan ja huolehdin. Töissäkin joudun käymään, jos voittaisin lotossa keksisin jotain muuta tekemistä , hyväntekeväisyyttä ja auttamista. Tarinoin täällä elämästäni iloineen ja suruineen. Tervetuloa mukaan!