Pinterest on pelottoman keittiökosmetiikkakokin aarreaitta. Sitä mukaa, kuin vessan kaapissa majailevien purkkien pohja alkaa paistaa, etsiskelen korvaavien, itse tehtävien tuotteiden reseptejä tomumajan ylläpitoa varten. Erityisen säväyttäviä ovat muutaman ainesosan helpot ja nopeat keitokset, jotka ovat a) toimivia ja b) halpoja. Toimivuuttahan ei saa selville muuta kuin kokeilemalla, joten jos hermosto on herkän puoleinen ja pilalle menneet astiat ja kapustat ovat kynnyskysymys, kannattaa tukeutua niitä jo kokeilleiden näkemyksiin. 

Eilen päätin kokeilla pitkään kutkuttanutta ajatusta kahden aineksen ihonputsauslapuista. Kaikkihan tietävät ne Nivean kostealle iholle liimattavat valkoiset, naurettavan pienet läyskät, jotka kuivuttuaan kiskovat ihohuokosissa majailevat epäpuhtaudet mukanaan? Toimiviahan ne, mutta tämmöistä pihtaria lähes euron kappalehinta närästää. Reseptin mukaan liivatetta ja maitoa yhdistämällä saa aikaiseksi yhtä tehokkaan, ja mikä parasta, huomattavasti reilumman annoksen puhdistavaa kelmua juuri oman nassun muotoihin sopivasti.

Valmistus on äärimmäisen simppeli. Teelusikallinen liivatejauhetta (löytyy marketista leivontahyllyltä) ja kolme teelusikallista maitoa. Eikä sen maidon suhteen tarvitse olla niin ronkeli: lehmänmaito, vuohenmaito, mantelimaito, kaikki käy. Itse käytin kaapista löytynyttä lidlin sinistä ja Dr. Oetkerin liivatejauhetta. Muovikipossa sekaisin, mikroon 10 sekunniksi, vielä hyvä sekoitus, ja ei muuta kuin rappaamaan!

Seos jähmettyy melko nopeasti, joten sen levittämisen kanssa kannattaa toimia reippaasti. Levittäminen onnistuu helposti, sen verran jämäkkä koostumus tulee tällä reseptillä. Sitten annetaan muhia ja jähmettyä iholla noin vartin verran, ja kiskaistaan reunasta Nivean lappujen tyyliin pois. Lopuksi ihastellaan uskomattoman pehmeää hipiää. Kasvovedellä kannattaa pyyhkäistä iho vielä tämän jälkeen, sillä saa kätevästi myös roiskuneet kokkareet irroitettua kulmakarvoista.

Ainoa mainitsemisen arvoinen miinuspuoli on seoksen haju. Mikrossa lämmitetty maito, joka seisoo sierainten läheisyydessä, tuo mieleen pyykkikaappiin turhan pitkäksi aikaa unohtuneen puklurätin. Jos tämän kestää, ei käytölle ole esteitä. Toki voi kokeilla manteli- tai soijamaitoa lehmänmaidon tilalle torjumaan hajuhaittoja. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Melkein nelikymppinen insinööriäiti, tuurikutoja, reissuaddikti ja ekohörhö kärsii luomisvimmasta. Sen seurauksena syntyy reportaaseja, tajunnanvirtaa ja toivottavasti mahdollisimman vähän aivopieruja. Sydäntä lähellä ovat luonnonkosmetiikka, käsityöt, matkustaminen ja arkihankinnoissa pihtaaminen. Järjestämisestä ja ruokajämien hyödyntämisestä saa parhaat kiksit, liikkuakin yritän, mutta mukavuusalueella. Ränsistyvään fasadiin pyrin suhtautumaan armollisesti, tästä blogista ei löydy sikspäkkivinkkejä...