Mikäs sen mukavampaa, kuin polttaa kynttilöitä pimeän aikana. Paitsi jos kyseessä on lapsitalous. Silloin pitää ottaa huomioon elävästä tulesta kiinnostuneet henkilöt, jotka roikottavat hiuksiaan kynttilän yllä sitä tutkiessaan. Nostetaan siis kynttilät pois lasten ulottuvilta. Sitten on kaikki hyvin ja turvallista ja voit vaikka rentoutua sohvalla. 

Siinä sohvalla rentoutuessa tuli sitten erään kerran katseltua meidän kissarouvaa, joka tykkäsi hakeutua talvisin uunin päälle lämpimään. Nytkin se hyppäsi uunin päälle, jonne olin asettanut kynttilän turvaan lasten leikeiltä. Kissaa näkyi kiinnostavan myöskin elävä tuli ja se tutkaili sitä hetken, kunnes sitten käänsi sille selkänsä. Ja samalla laittoi häntänsä tuikkuastiaan. 

 

Vaikka se tilanne kesti vain ehkä sekunnin, niin verkkokalvoilleni se on piirtynyt ikuisesti. Kissa laittaa häntänsä liekkiin ja WUH! Tuli leviää salamannopeasti selkää pitkin nousten kohti kissan korvia. Kissa palaa uunin päällä kuin soihtu.

 

Sillä hetkellä kuvittelin, että tämä on pahinta mitä voi tapahtua. En osannut aavistaa, mitä kissarouva tekisi seuraavaksi. Jos tilanne pystyy menemään vielä pahemmaksi, niin yleensä se myös menee. Elävä soihtu hyppäsi alas uunilta ja lähti juoksemaan kohti makuuhuonetta. Minä loikkasin sohvalta perään ja näin jo sieluni silmin tuleen syttyvät verhot ja koko kodin raunioina.

Löysin kissan samantien sängyn alta. Se oli onneksi sammunut juostessaan ja nyt enää vain kärysi palaneelta karvalta eli karsealta. Vein kissan vesihanan alle ja toivoin, ettei sen iho olisi palanut. Eikä se onneksi ollutkaan. Karva oli kärähtänyt, mutta ilmeisesti kissan syöksyminen  sängyn alle sammutti sen. Yhtä hyvin sänky olisi voinut syttyä palamaan, joten tällä kertaa sattuma oli puolellani.

 

Meillä loppui kynttilöiden polttaminen moneksi vuodeksi kokonaan. Nykyään laitan silloin tällöin tulen tuikkuun, mutta joka kerta tikun raapaistessani muistan sen hetken, kun kissarouva sanoi WUH.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä tarinoi kolmekymppinen oman elämänsä antisankari. Menestystarinoiden ja kauniiden sisustuskuvien sijaan tarjolla on tilanteita, joissa arki lyö naamalle kerta toisensa jälkeen.