Olihan niitä unelmia paljonkin. Siis sen suhteen, mitä kaikkea teen sitten, kun voin toteuttaa elinikäisen haaveen ihan oman hevosen hankkimisesta. Kun budjetti on pieni ja osaaminen tasoa " luin ahkerasti Hevoshulluja nuorempana, joten osaan  kaiken ja tiedän kaiken", niin tietäähän sen, että vaikeuksia tulee. Tai jos ei suorastaan vaikeuksia, niin ei ainakaan niitä onnistumisia, joita haettiin. Mutta loikkaan tällä kertaa  noista ensimmäisistä maksetuista oppirahoista jonkun vuoden eteenpäin, lähemmäs tätä päivää.

 

En ihan varmasti ole mikään luontainen hevoskuiskaaja, joka osaisi lukea hevosia ja toimisi konflikteissa fiksusti tai edes joten kuten järkevästi. Yleensä hillitön itsepäisyyteni vain on ajanut minut erinäisiin tilanteisiin ja myös niistä pois. Kuusi vuotta sitten kuitenkin tapasin vertaiseni jääräpään ja kaikista kommelluksista huolimatta ajattelen kaveriani lämmöllä. Eikä se toki hevosen syytä olekaan, ettei ratsastajalla järki leikkaa edes auttavasti.

 

Ohessa on kuva, josta on rajattu ulos henkilö, joka on päätynyt rentouttavaksi maastoretkeksi aiotulla reissullaan puroon. Vaihtoehtona olisi ollut luovuttaa ajoissa, mutta niinhän ei toki Kätevä emäntä harrastustensa äärellä koskaan tee. Onhan hänellä ollut hevosia, jotka on saanut painostamalla yli ihan mistä vaan, eikä puro silloin ole este eikä mikään. Joten Kätevä emäntä ei suostu uskomaan edes suitset kädessä ojassa seisoessaan, että hevonen ei todellakaan aio kastella omia jalkojaan. 

 

Kätevä emäntä on siis päättänyt näyttää esimerkkiä hevoselleen ja mennyt itse seisomaan ojaan osoittaakseen kaverilleen, ettei se ole syvä, pohja on tukeva ja muutenkin jääkylmässä vedessä seisominen ilman kumppareita on vaan niin hiton mukavaa. Yhdellä pään nykäisyllä tapahtuu seuraavaa: suitset tippuvat hevosen korvien takaa ja jäävät ohjineen päivineen sen tolvanan käteen, joka on mennyt sinne jorpakkoon hevostaan maanittelemaan. Seuraa piinaavat sekunnit, joiden aikana hevonen voi joko hylätä idiootin ratsastajansa metsään ja lähteä kotiin tai sitten se voisi jäädä paikoilleen ja antautua uudelleen suitsittavaksi.

 

Kaveri antautuu suitsittavaksi ja ratsastaja tulkitsee tämän luovuttamiseksi ja kiipeää takaisin selkään. Nyt mennään siitä pikkupurosta yli!! Vähän vauhtia ja kohti puroa, ei voi olla vaikeaa. Eipä siinä sitten muuta kuin hevonen nykäisee päänsä alas ja nakkaa ratsastajan puroon. VOI NYT JU-MA-LAU-TA!!!!

 

Ja näin on hevoskuiskaaja sillä erää kesytetty. Antaa olla. Ei kiinnosta enää. Lähdetään kotiin. Kätevä emäntä ei tunne itseään kovinkaan käteväksi eikä päteväksi, kun riisuu vettä valuvan paitansa ja nakkaa sen hevosen kaulalle. Kävellään kotiin, eikä puhuta mitään matkalla.

 

Kotipihassa satulan riisumisen jälkeen voikin sitten valutella kengistä vedet pois. Vesi lorisee kuin purosta ja hevonen kääntää korvansa kuuntelemaan. Ilmeestä voisi melkein päätellä, että se tietää olleensa jotenkin osallinen tähän asiaan. Paikalle osuva tytär ottaa kuvan parivaljakosta; uitetusta emännästä ja siitä toisesta..siitä  fiksummasta.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Täällä tarinoi kolmekymppinen oman elämänsä antisankari. Menestystarinoiden ja kauniiden sisustuskuvien sijaan tarjolla on tilanteita, joissa arki lyö naamalle kerta toisensa jälkeen.