Nyt on sitten maistettu voikukan nuppuja.

En lähtenyt varsinaiselle keruureissulle vaan otin pitkin viikkoa nuppuja talteen omalta pihalta (ja sieltähän niitä löytyy...) aina, kun satuin niitä havaitsemaan. Laitoin nuput jääkaappiin odottamaan jatkokäsittelyä. Luin jostain, että villiyrtit säilyvät jääkaapissa useamman vuorokauden, ehkä viikonkin, ja nämä ainakin olivat ihan hyviä 4-5 vuorokauden säilytyksen jälkeen.

Eilinen oli sopiva päivä tehdä tämä suorastaan historiallinen kokeilu; olinhan yksin kotona. Ei siis ketään todistamassa irvistykseen vääntyvää ilmettäni tai nuppuaterian vaihvihkaista kippaamista biojäteastiaan. Ei ivanaurua, ei pilkkaa.

Minulla on ohje sekä voikukan nuppujen keittämiseksi että paistamiseksi, mutta niinhän siinä sitten kävi, etten viitsinyt kaivella ohjeita esiin vaan ajattelin, että kyllä maalaisjärki riittää (sarjassamme kuuluisia viimeisiä sanoja). Olin jo huuhdellut nuput hyvin ennen jääkaappiin laittamista, mutta huuhtaisin ne vielä nopeasti kylmällä vedellä. Kuumensin pannun, lorautin reilulla kädellä oliiviöljyä ja heitin nuput joukkoon. Maustoin nuppuset merisuolalla ja sitruunalla.

Miltä maistuivat? Suolaisilta! Olin kai ollut niin omissa ajatuksissani, että olin epähuomiossa lisännyt merisuolaa pariinkiin otteeseen. Nuppujen oma maku ei päässyt ollenkaan esiin.

Tänään yritin uudelleen. Ripottelin nuppujen päälle suolaa todella varovaisesti. Ajatuksena oli, että ruokailuvaiheessa sitä on helpompaa lisätä kuin poistaa.

Miltäs nuput nyt maistuivat? Ihan oikeasti hyviltä! Jos joku olisi sitonut silmäni ja tarjonnut voikukan nuppuja syötäväksi paljastamatta, mitä ne ovat (olipa taas realistinen ajatus), en olisi arvannut, mitä suuhuni pistän. Maussa oli jonkin verran  eroa sen mukaan, oliko nuppu pieni vai iso. Itse pidin maukkaimpina niitä ihan pienimpiä. Ne muistuttivat hieman kapriksia. Sitten tuli mieleeni, että minullahan itse asiassa on ohje, jonka mukaan nupuista voin säilöä kapriksen kaltaista maustetta.

Innostuin voikukan nupuista sen verran, että tänään poimin niitä pakastettavaksi. Kiehautin nuput nopeasti ja nyt odottelen niiden jäähtymistä. Sitten ei muuta kuin pakastimeen. Varmaan ihan mukavaa paistaa voikukan nuppuja joskus tammikuussa. Paitsi että luultavasti syön ne jo ennen syksyn tuloa.   :)

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)