Olen tehnyt voikukkamehua nyt kolme kertaa. Ensimmäinen satsi ei onnistunut ihan toiveiden mukaan, toisessakin oli parantamisen varaa, mutta kolmas vaikuttaa vallan juotavalta.

Kerroinkin edellisessä päivityksessäni, että netistä löytyi voikukkamehun valmistamiseksi useita ohjeita, joista valitsin Herkkusuun lautasella -nimisen blogin (kyseinen päivitys vuodelta 2011) reseptin. Blogin pitäjä mainitsee jonkin verran  muokanneensa alun perin tanskalaista mehuohjetta. Sen mukaan voikukkamehuun tarvitaan 250 g voikukkia, 1,5 kg sokeria, 2 sitruunaa ja 4 l vettä.

Neljä litraa voikukkamehua tuntui turhan isolta satsilta, kun tiesin, että mitä luultavimmin saan juoda kaiken ihan keskenäni; jälkikasvulla kun ei näytä olevan minkäänlaista intoa maistaa äitinsä hortoilun tuotoksia (todella omituista). Päätin kokeilla alkuun varovasti sellaista litran annosta. Kyllä siinäkin olisi juomista yhdelle naiselle - varsinkin jos mehu ei onnistuisi aivan toivotulla tavalla.

Koska päässälaskutaitoni on ruostunut (jos nyt on ikinä terässä ollutkaan), tarkistin oikein laskimella, kuinka paljon mehuun pitäisi laittaa muita aineksia, jos vettä olisi neljän litran sijasta vain yksi. Tällaiset lukemat sain: 65 g voikukkia, 0,4 dl sokeria ja puolikas sitruuna.

Ohjeen mukaisesti keräsin voikukat niin, että poistin niistä varren lisäksi myös kukan alimman vihreän osan. Käytin apuna saksia. Pienenä vihjeenä mainittakoon, että vihreät osat kannattaa poistaa jo ulkona; näin välttää ylimääräisen sotkun keittiössä. Jossain toisessakin mehuohjeessa (vai olikohan se viiniohje) sanottiin, että jos kukkiin jää paljon vihreää, mehusta tulee kitkerää.

Tämän jälkeen voikukan keltaiset hahtuvat piti laittaa kulhoon. Koska olin huomannut, että seuraavana päivänä ohjelmassa olisi mehun siivilöintiä, tungin hahtuvat... mihinkäs muuhun kuin sukkahousuihin. Vaikka toimenpide kuulostaa niksipirkkalaisen kohkaamiselta, se helpotti huomattavasti mehun tekemisen jatkotoimenpiteitä. Suosittelen siis sukkahousuja! (Ohut nilkka- tai polvisukkakin käy.)

Seuraavaksi pesin sitruunan, puolitin sen, viipaloin puolikkaan ohuiksi siivuiksi ja nakkasin siivut kulhoon sukkahousuisen mytyn kavereiksi. Kiehautin litran vettä ja kaadoin sen voikukkamyttysen ja sitruunaviipaleiden päälle. On tärkeää, että voikukkia ei kiehuteta kattilassa, mutta en valitettavasti muista, miksi niin ei saa tehdä. Ehkä se vaikuttaisi voikukkien makuun? Kaiken tämän tuusaamisen jälkeen seurasi miellyttävän helppo vaihe: mehun annetaan tekeytyä kaikessa rauhassa yön yli.

Seuraavana aamuna vuorossa olisi ollut voikukan ja sitruunaviipaleiden siivilöinti, mutta sitäpäs minun ei tarvinnutkaan tehdä. Noukin vain sitruunasiivut pois ja lisäsin mehuun sokerin. Vähän - tai ei oikeastaan ihan vähänkään - ihmetytti sokerin valtava määrä. Ja Herkkusuun lautasella -blogin pitäjä kertoi vielä vähentäneensä sokerin määrää suhteessa alkuperäiseen ohjeeseen! Tanskalaiset taitavat toden totta pitää makeasta. Sokerin lisäämisen jälkeen mehu piti ohjeen mukaan "keittää ylös". Koska en tiennyt, mitä "ylös keittäminen" tarkoittaa, kiehautin mehun nopeasti.

Miltä voikukkamehu maistui? Sokerilta!!! En ole varma, onko "ytelä" yleiskielinen sana, mutta onpa tai ei, se kuvaa aika hyvin ensimmäisen voikukkamehusatsin makua. Sokeri maistui, muttei voikukka. Todellinen hammaslääkärin painajaisuni!

Ensimmäisestä ylen ytelästä kokeilusta viisastuneena vähensin seuraavalla kerralla sokerin määrän puoleen eli kahteen desilitraan. Tämä on tietysti makuasia (nimenomaan makuasia!), mutta minun mielestäni mehu oli vieläkin liian imelää.

Kolmannella kerralla, tänä aamuna, laitoin sokeria vain desin. Nyt suhdeluku on mielestäni oikea: maistuu voikukka, maistuu sitruuna, maistuu sokerikin. Todella hyvää! Jos innostut kokeilemaan voikukkamehua, laita sokeria varovasti ja maistele välillä, että löydät suusi mukaisen makeuden. Ihan sama juttu kuin suolankin kanssa: lisääminen on helpompaa kuin poistaminen.  :)

 

Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos hyvästä ohjeesta. Tein kerran voikukkasimaa, mutta en poistanut kukkien vihreitä osia. Nyt kun tiedän, että kitkeryys johtui niistä, voin tehdä juomaa uudestaan! Mehun ohje on varmaan tarkoitettu hyvin säilyväksi ja siksi sokeria on paljon. Laimentamista voisi kokeilla kivennäisvedellä. Säilyyköhän juomassa silloin voikukan aromit?

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Kiitos itsellesi! :) Voikukkasiman ohjeisiin törmäsin mehureseptejä etsiessäni. Varmaan kokeilemisen arvoinen juoma sekin. Minullekin tuli mieleen tuo sokerin tärkeys säilymisen kannalta. Ehkä alkeperäinen mehuresepti on peräisin ajalta, jolloin jääkaappeja ei vielä ollut. Unohdin mainita päivityksessäni, että voikukkamehu sopii myös pakastettavaksi. Silloinhan sokerin määrällä ei liene niin väliä. Tuota laimentamistakin harkitsin ensimmäisen sokerisen mehusatsin jälkeen. Ai niin, lähteenä käyttämässäni blogissa mainittiin myös voikukkasiirapin valmistaminen. Jos oikein muistan, ohje on sama kuin mehussa paitsi että sokeria on enemmän... :) Sopisi.varmaan hyvin pannukakkujen ja lettujen päälle.

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)