Elokuun alku on ollut yllättävän kiireinen, mutta onneksi olen kerinnyt tehdä yrttipuuhiakin. Nokkosvettä olen laittanut hiuksiini jokaisen pesukerran jälkeen, ja täytyy sanoa, että teollisesti valmistettua hiustenhoitoainetta en ole kaivannut. Saatan tietysti kuvitella, mutta tuntuu, kuin hiukset pysyisivät puhtainakin aiempaa pidempään. Talvella nokkosvettä voi varmaan valmistaa kuivatuista nokkosen lehdistä. Onkohan annostelu silloin kaksi ja puoli lehteä? 😀

Yrttikasvonaamioita olen tehnyt muun muassa kanervasta. Nesteenä käytin oliiviöljyä, joka sopii ainakin omalle iholleni mainiosti. Jossain edellisessä päivityksessäni mainitsin, että myös juoksevaa hunajaa voi käyttää kasvonaamion nesteenä. Itse olen sitä kokeillut, mutta koin, että naamiota oli vaikea levittää. Hunaja on kuitenkin hyväksi iholle, joten sitä voi halutessaan lisätä naamioon teelusikallisen verran, olipa varsinainen nestemäinen aineosa mikä tahansa.

Yrttikasvovettä olen tehnyt paitsi kanervasta, myös timjamista. Onnistuin siirtämään siemenistä kasvattamani timjaminalut (ehkä noin kolme kappaletta) sisätiloista ulos, missä ne kituuttivat aikansa. No, eivät kituuta enää. Niistä tuli kasvovettä.

Nuorta vuohenputkea löytyy vielä, ja olen kerännyt talteen kaikki etupihan putkivauvat. Osan olen silpunnut ja pakastanut, osan syönyt. Viimeksi tänään laitoin salaattiin tuoretta vuohenputkea. Hyvää!

Heinäkuun lopussa keräsin ja kuivasin jonkin verran mesiangervoa. Se on ihanan tuoksuista, ja siitä saa hyvänmakuista teetä. Mesiangervoteetä ei kuitenkaan kannata ryystää ihan työkseen, sillä se sisältää salisylaattia, jota myös luonnon aspiriiniksi kutsutaan. Viisaat esiäitimme (ja esi-isämme) ovat käyttäneet mesiangervoa särkylääkkeenä ja pyrkineet lieventämään sen avulla muun muassa päänsärkyä.

Ajattelin kokeilla, miten kuivattu mesiangervo toimii tuoksupussissa. Ennen vanhaan tuoksupusseja laitettiin pyyhe- ja liinavaatekaappeihin, mutta en tiedä, missä määrin niitä enää nykyään käytetään. Keväällä suunnittelin, että teen tuoksupussit kuivatusta laventelista, mutta nuupahtaneet laventelin alkuni eivät ehtineet nähdä edes kesää. Taimia olisi kyllä ollut myynnissä, mutta hinta oli yli seitsemän euroa kappale. Harmitti, kun siemenistä kasvattaminen ei onnistunut, ja ajattelin, että en osta, en uhallakaan. Sitten luin jostain, että mesiangervokin sopii tällaisen tuoksupussin täytteeksi.

Löysin kangaslaatikosta (pahvilaatikko, jossa on epämääräinen kokoelma erilaisia tilkkuja) pätkän valkoista ohutta harsokangasta. Miksi olen sellaista joskus ostanut, sitä en muista. Jalkakylpypussukat ompelin sivuista kiinni, mutta tuoksupussit aion tehdä helpoimmalla mahdollisella tavalla: leikkaan harsokankaasta pienen palan, asettelen pohjalle kuivattua mesiangervoa, nostan sivut ylös ja sitaisen ne  kiinni nauhalla.

Ensimmäinen ajatus oli, että tuoksupusseja voisi antaa ystäville lahjaksi - vaikkapa joulun alla. Nyt ajattelen, että lienee parempi kokeilla pusseja omassa lakanakaapissa, ennen kuin lahjoittelee niitä kenellekään. Miksikö? Jos villiyrtin kuivatus ei ole täysin onnistunut, sen haju on kaikkea muuta kuin miellyttävä. Yhtenä kesänä purkitin siankärsämön kukkia liian aikaisin. Jonkin ajan kuluttua kukat olivat homeessa ja purkin sisältö piti heittää menemään. Pari viikkoa sitten avasin pahaa aavistamatta vesiheinäpurkin kannen. Ainoastaan pohjimmaiset yrtit olivat pilalla, mutta haju oli kammottava.

Testaan siis mesiangervotuoksupusseja kaikessa rauhassa ja kerron myöhemmin, miten niiden kanssa kävi. Niin hieno kuin ajatus kesältä tuoksuvasta lahjasta onkin, en halua ottaa riskiä, että toisen liinavaatekaapissa leijailisi mesiangervon sijaan löyhkä, joka tuo mieleen lähinnä mädäntyvän rotanraadon.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)