Ensimmäinen lomaviikko on hujahtanut nopeasti kasvimaata laittaessa ja erinäisiä rästiin jääneitä pihatöitä tehden. Onneksi aikaa on jäänyt myös villiyrttikokeiluihin.

Pitkästä aikaa tuli tehtyä teetä tuoreista ahomansikan lehdistä. Maku oli paljon miedompi, kuin muistin. Hunaja olisi sopinut mainiosti yhteen mansikanlehtiteen kanssa, mutta valitettavasti se oli päässyt loppumaan. Pitänee lisätä hunajapurkki ostoslistaan.

Viikon sana hortoilijalle on kuitenkin ollut voikukka, latinankieliseltä nimeltään taraxacum (en muistanut nimeä ulkoa, myönnän). Nyt niitä taraxacumeita nimittäin riittää! Eilenkin ohitin matkalla kaupungin keskustaan kokonaisen voikukkaniityn. Siellä olisi ollut poimittava poikineen, mutta valitettavasti moottoritie kulkee liian läheltä. Raskain mielin piti tyytyä vain valokuvaamaan keltaista kukkaniittyä.

Voikukan lehdissä on paljon vitamiineja, ja lehtiä olenkin yrittänyt hyödyntää useampana päivänä. Ensin kokeilin salaattia, johon tuli pelkästään voikukan lehtiä. En tehnyt Tallbergin salaatinkastiketta vaan lisäsin lehtien päälle ihan tavallista kaupan hyllystä poimittua valkosipulikastiketta. Se tuntui sopivan voikukalle hyvin, ei siinä mitään, mutta ongelma olikin toisaalla. Lehtiä kerätessäni olin pitänyt silmällä sitä, että lehti on pyöreäreunainen - ei sahalaitainen, mutta unohtanut tarkkailla kokoa. isoja lehtiä pureskellessani tuli tunne, että nyt tiedän, miltä lehmästä tuntuu, kun se aterioi kesäisellä niityllä. Tosin lehmän hampaat ovat ehkä vahvemmat kuin meikäläisen. Elikäs kun keräät voikukan lehtiä, kannattaa valikoida paitsi pyöreäreunaisia, myös mahdollisimman nuoria ja pienikokoisia.

Kokeilin myös ruokaisaa salaattia, johon laitoin voikukan lehtien lisäksi tonnikalaa, keitettyä perunaa ja keitettyä kananmunaa. Voikukka tuntui sopivan hyvin yhteen sekä tonnikalan että kananmunan kanssa. Tietysti olisi ollut huomattavasti tyylikkäämpää yhdistää voikukanlehdet vaikkapa kotimaiseen ahveneen kuin kaukomailta roudattuun tölkkikalaan. Ei vain sattunut olemaan ahvenia käden ulottuvilla.

Ajattelin, että voikukan nuppujen lisäksi voisin pakastaa myös lehtiä. Ensin ne kannattanee kuitenkin ryöpätä. Luin Tallbergin kirjasta, että voikukan lehtiä voi käyttää pinaatin tavoin, joten ainakin lettutaikinaan niitä voisi lisätä. Sämpylätaikinaan olen lehtiä laittanutkin, mutta vain tuoreina tai kuivattuina - en pakastettuna.

Voikukan nuppuja olen paistanut jo useamman kerran, mutta viime viikolla kokeilin paistaa myös kukkia. Joku valisti minua, että voikukan kukissa on karotenoideja. Ei aavistustakaan, mitä karotenoidi on, mutta kyllä sen täytyy olla jotain erityisen terveellistä, kun kerran on noin vaikea nimi. Tuntui vähän hassulta heittää pannuun kauniita keltaisia kukkia. No, paistamisen jälkeen niitä oli vaikea erottaa isoimmista nupuista. Kukkien makukin oli samantyyppinen kuin nuppujen. Toisaalta kun kukkia maistoi, tuli vähän sellainen tunne, että söisi jotain sientä.

Seuraavaksi voisin yrittää tehdä voikukista mehua. Kun kirjoitin Googlen hakuun sanan voikukkamehu, sain runsaasti tuloksia. Ohjeiden laajasta joukosta kirjoitin muistiin Herkkusuun lautasella -nimisen ruokablogin mehureseptin. Sen mukaan voikukkamehuun tarvittaisiin sokeria, sitruunaa, vettä sekä - kuinkas muuten - voikukkia. Jos mehukokeilu onnistuu, kirjoitan siitä seuraavassa Hortoilijan päivityksessä. Jos taas ei, narraan, etten kokeillutkaan. ;)

 

Kommentit (4)

Vierailija

Keräsin voikukkia tänään, koska pihalle pystytetyn paviljongin alla ne kasvoivat kauniisti.Ajattelin, että niissä voi olla miedompi makukin kuin suorassa auringonpaisteessa kasvaneilla (joskus luin, että maku miedontuu, jos peittää voikukat esim vadilla). Sitten täytyy kehaista, että tein kuusenkerkkäsiirappia ja Louhisaaren juomaa. En jaksanut keittää siirappia tarpeeksi, mutta hyvää Se on kun laittaa teelusikallisen teehen.

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Minäkin luin jostain, että voikukkakasvuston voisi peittää vaikkapa jätesäkillä, jotta maku miedontuisi. Ehkä kokeilen tuota keinoa jossain vaiheessa. Nyt piha on vain vielä aika kurjan näköinen risukasoineen (odottavat silppurin hellää käsittelyä), joten en kehtaa asetella sinne mitään vateja tai jätesäkkejä. Mitä naapuritkin ajattelisivat...? :)

Kuusenkerkkäsiirapin tekemistä haluan ehdottomasti kokeilla! Mutta mitä kummaa on Louhisaaren juoma? Minä vasta tuota voikukkamehua kokeilen... :)

Vierailija

Louhisaaren juoma eli Marskin juoma on mustaherukan lehdistä ja sitruunahaposta tehtyä juomaa, johon tulee myös runsaasti sokeria. Juomatiivistettä voi sitten laimentaa esim. kivennäisvedellä ja siinä tuoksuu ihanasti mustaherukan lehdet.

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Ahaa, kiitos tiedosta! Eräs ystäväni valmisti tuota juomaa joskus kauan sitten anoppinsa kanssa. Oli hyvää. En tiennytkään, että juomalla on noin komea nimi (tai nimet). :)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)