Seinäkalenteri näyttää, että tänään on 13. päivä toukokuuta. Keittiön ikkunasta puolestaan näkyi aamulla sakea räntäsade. Eipä silti, että tätä edeltäneetkään  päivät olisivat olleet sään kannalta yhtään suotuisampia. Kevät onkin noin kaksi viikkoa myöhässä tavanomaisesta aikataulustaan.

Suurin osa villiyrteistä piilottelee visusti maan alla, ja se jos mikä on tässä tilanteessa järkevää. Niin minäkin tekisin, jos olisin yrtti. Miksi tulla pakkasen ja rännän keskelle, kun voi maata mukavasti lämpimässä?

Koska yrttien kerääminen ei vielä oikein onnistu, olen keskittynyt "kasvattamaan" kaupan yrttejä. Verbi kasvattaa on lainausmerkeissä, koska yrttini eivät valitettavasti kasva. Laitoin laventelin ja timjamin siemenet multaan suurin toivein jo talviloman aikaan maaliskuussa. Timjamia olen tavannut käyttää omatekoisessa kasvovedessä ja tietysti mausteena. Laventelista ajattelin askarrella tuoksupusseja, joita voi sujauttaa vaikkapa liinavaatekaappeihin. Taitaa jäädä sujauttelut sujauttelematta: yhtä vailla kaikki laventelin alut ovat kohdanneet hitaan ja kituliaan kuoleman. Yksi vielä näyttäisi sitkuttelevan, mutta en ole sataprosenttisen varma, onko sekään enää elossa.  Ehkä on jo siirtynyt laventelien taivaaseen. Timjamin alutkaan eivät vaikuta mitenkään onnellisilta tai elämäänsä tyytyväisiltä, mutta neljä on sentään vielä hengissä.

Kaikista eloisimpana porskuttaa minttu, mutta sepä ei olekaan siemenestä kasvattamani vaan marketin hevi-osastolta mukaan napattu ja isompaan ruukkuun istutettu. Parhaillaan juon sen lehdistä tehtyä minttuteetä ja olen myös jo kuivattanut lehtiä tuleviin tarpeisiin.

On ollut aikaa myös lukea villiyrtteihin liittyvää kirjallisuutta. Kiitos työkaverini Helenan pääsin tutustumaan Sami Tallbergin Villiyrtti-keittokirjaan. Vaikka en ole mitenkään erityisen kiinnostunut ruoanlaitosta saati keittokirjoista, Tallbergin kirjaa lueskelin mielelläni. Opuksessa on hyviä ohjeita muun muassa villiyrttien tunnistamiseen, käsittelyyn ja säilöntään. En ollut tullut ajatelleeksi, että vaikkapa maitohorsman versoja ja voikukan nuppuja voi myös pakastaa. Miksipäs tosiaan ei? Olenhan pakastanut pinaattia, tilliä ja persiljaakin.

Tallbergin ruokaohjeet ovat selkeitä ja yksityiskohtaisia. Jokaisesta villiyrtistä on myös tunnistamista helpottava värikuva. Jotkut reseptit (tai ehkä pikemminkin niiden variaatiot) olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta monet täysin uusia. Kirjaa lukiessa tuli tunne, että haluaisi kokeilla niitä kaikkia! Tuo otsikkoon nostamani yrttiruoka, friteeratut nokkosen lehdet ja merisuola, vaikutti sellaiselta, että sitä nyt ainakin kokeilen. Siis sitten, kun ne nokkoset suostuvat tulemaan ihmisten ilmoille...

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)