Tuoksupussien tekeminen ei todellakaan ollut kovin vaikeaa. Jopa minä, kaikkien käsityönopettajien pahin painajaisuni, onnistuin väkertämään ne, ja vieläpä aika nopeasti. Tällä hetkellä pussukat majailevat pyyhekaapissa.

Nyt vain sitten seurataan, muuttuuko niiden tuoksu syksyn aikana. Jos ei muutu, kuinka kauan kuivattu mesiangervo ylipäätään mahtaa tuoksua? Kuukausia? Vuosia? Aikoinaan jostain kaupasta ostetut laventelipussit säilyttivät tuoksunsa monta vuotta. Ensi kesänä olen luultavasti viisaampi - tämänkin asian suhteen.

Viikonloppuna tein jalkakylvyn kuusenneulasista. Jostain syystä neulaset ovat jääneet kokeilematta. Voisikohan yksi syy olla se, että niiden kerääminen on vähemmän miellyttävää kuin vaikkapa voikukan lehtien? Jalkakylvyn tuoksu oli hyvä ja raikas, mutta ei ihan niin voimakas, kuin mitä olin odottanut. Ehkä neulasia ei ollut tarpeeksi. Kylpy jätti jalkoihin kuitenkin mukavan virkeän olon.

Kylvyn jälkeen hieroin jalkoihin yrteillä tuunaamaani jalkojen pehmennysvoidetta. Voiteen alkuperäinen ohje on peräisin www.yrttitarha.com -sivulta, ja se on hyvin yksinkertainen: sekoita keskenään 1 rkl hunajaa ja 1 rkl manteliöljyä (itse olen käyttänyt oliiviöljyä). Tämän jälkeen seos levitetään puhtaisiin jalkoihin ja niiden suojaksi puetaan puuvillasukat. Voide saa vaikuttaa yön yli.

Olen tehnyt tätä jalkojen pehmennysvoidetta aina silloin tällöin, mutta en ole ollut oikein tyytyväinen siihen. Voide on kyllä pehmentänyt jalkojen ihoa, kuten lupaus kuuluu, mutta valitettavasti se on aikamoinen tahmaaja. Ei tunnu mukavalta, kun sukat juuttuvat kiinni ihoon. Pahimmassa tapauksessa voide tihkuu läpi sukista ja perheenjäsenet pystyvät vaivatta päättelemään kävelyreittisi lattiaan jääneistä tassunjäljistä. Mihinkään et pääse menemään salaa...

Yksi keino vähentää jalkojen tahmaisuutta on yksinkertaisesti tehdä voidetta pienempi annos ja laittaa sitä varovasti. Toki liian voiteen voi myös pyyhkäistä talouspaperiin ennen sukkien pukemista.

Itse päädyin tekemään puolikkaan annoksen. Sekoitin siis keskenään puoli ruokalusikallista hunajaa ja saman määrän oliiviöljyä. Halusin kokeilla, miten voide vaikuttaisi, jos siihen lisäisi jotain villiyrttiä. Hetki piti miettiä, minkä yrtin valitsisin. Lopulta päädyin poimulehteen sen ihoa pehmentävän vaikutuksen vuoksi. Siispä murskasin seokseen hieman kuivattua poimulehteä ja sekoitin hyvin.

Levitin voidetta niin varoen, että vaikka annos oli pieni, sitä jäi silti tähteeksi lasin pohjalle. Nyt jalat eivät tuntuneet yhtä tahmaisilta kuin aiemmin, mutta ennen nukkumaan menoa tuli kuitenkin pakottava tarve pyyhkäistä voide pois. Onneksi se ennätti vaikuttaa, vaikken sitä yön yli pitänytkään. Aamulla jalkojen iho näet tuntui todella pehmeältä.  😊

 

Kommentit (2)

Kasvisto

Kyllä mesiangervo voi tuoksua pitkään ainakin purkissa säilöttynä, nuuhkin viimekesäisiä ja kyllä tuoksun vielä erotti. Uusien alta pois juotu teehaude maistui myös ihan hyvältä. Jostain syystä Toivo Rautavaaran kirjassa "Mihin kasvimme kelpaavat" (alan klassikoita) ei puhuta kukista mitään, vaan vain lehdistä teeaineksina. En tiedä, mistä syystä.  

Käyttäjä6675
Liittynyt18.4.2017

Apua, mihin vastaukseni hävisi? Painoin varmaan väärää kohtaa... Niin, itsekin elin pitkään luulossa, että vain mesiangervon lehtiä voi käyttää teessä. Lieneekö käsitys tuon Rautavaaran perua? Voisikohan syy kukinnon sorsimiseen olla se, että ne ovat aika roskaisia? Löysin eilen muutaman hyväkuntoisen kukinnon, vaikka valtaosa oli jo selvästi elämänsä ehtoopuolella. Huuhtelin ne hyvin, ja kyllä niistä vain useampi pikku ötökkä yritti lipettiin.

Seuraa 

Villiyrtteihin hurahtanut naisihminen kertoilee omista yrttikokeiluistaan niin ruoanlaiton kuin kauneudonhoidonkin saralta. Aina ei mene niin kuin Strömsössä. ;)