Aloitetaanpa pienellä esittelyllä blogin syntyperästä ja sen tarkoituksesta. En saanut jostain syystä kirjoitettua esittelyä tuohon oikealle laatikkoon mutta ehkäpä asia korjaantuu myöhemmin. Tarkoituksena on kirjoittaa ajatuksista ja tuntemuksista matkalla itseen. Siihen liittyvistä oivalluksista ja uuden oppimisesta. Tunnekuohuista, kipeistä asioista sekä surun ja onnen kyyneleistä. Kaikesta, mitä eteen tulee tässä varmasti henkisesti rankassa taipaleella jota olen aloittamassa.

Tiedän, että maailmassa on niin monta kohtalotoveria, tästä ei vaan puhuta kovin paljon. Moni ei itse edes tiedosta sitä, että kärsii siitä. Itse olen kantanut tätä ominaisuutta lähes koko elämäni mukana, mutta vasta viime talvena minulle vihdoin valkeni mistä on kyse. Miksi käyttäydyn juuri näin? Miksi se poikkeaa yleisesti toisista? Miksi pelkään, ahdistun ja tarraudun jos tunnen jääväni yksin? Miksi en osaa elää jos minulla ei ole "turvaihmistä"? Miksi en riitä itselleni?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin alan saada vastauksia kohti parantumista hyvään ja tasapainoiseen elämään. Elämästä, jota tällä hetkellä varjostaa hyvin vahvasti hylätyksi tulemisen pelko.

Toivon, että tämä kokemuksieni kirjoittaminen tulee olemaan suurena apuna ja tukena minulle sekä mahdollisesti myös kohtalotovereille. Siksi haluan jakaa tämän teille. Koska tiedän miten kipeä, tuskallinen ja tuhoisa "ominaisuus" tämä voi olla. Sinä et ole yksin. Ja tämä ei ole sinun syytäsi.

Kirjoitan myös joogasta, jota käytän yhtenä keinona tällä taipaleella. Koen, että joogaaminen ja meditointi lisäävät keskittymistä ja vahvistusta itseeni. Kun hallitsen mieleni, hallitsen myös kehoni.

 

 

Kommentit (1)

minultasinulle

Sinulla on hieno blogi ja kirjoitat niin ihanan ja rohkean rehellisesti. Tätä jään seuraamaan.

Tunteet äitiisi ovat mitä ovat. Ne ovat sitä, mitä ne ovat. Ne saavat olla sellaisia.

Tunteet voivat tuntua hyvin surullisilta. Ne saavat olla surullisia. Ne eivät muutu yrittämällä muuttaa niitä. Niiden tuntemista voi helpottaa se, että havainnoit niitä kuin ulkopuolinen: "Tunnen surua". Ja voit myös huomata sen, kun tuomitset itsesi omista ajatuksistasi tai tunteistasi: "Ajattelen näköjään, että en saisi ajatella/tuntea näin." Voit myös lohduuttaa itseäsi silittämällä olkavartta tai puhumalla itsellesi "saan tuntea surua".

Ihana blogi!

Seuraa 

Hengähdys ilmaa.

34-vuotiaan naisen kirjoituksia matkalla kohti uudenlaista ja tasapainoisempaa elämää sekä eheytymistä hylkäämisen tunnelukosta. Blogissa kirjoituksia myös joogasta, meditoinnista ja luonnon voimasta, jotka ovat itselleni tärkeitä henkisen hyvinvoinnin lähteitä sekä kirjoituksia erilaisista terveellisistä valinnoista.

Rakennetaan yhdessä tasapainoisempi elämä.

Rakkaudella, Nina

Yhteydenotot: hengahdysilmaa@gmail.com