Talvi tekee tuloaan. Näen kohta taas nuoren äidin ladulla, opastamassa oppivaa lastaan, hiljaa hiihdellen leijuvan lumen alla. Näen irvistävän ja höyryävän hiihtäjän tulevan, saavuttavan lapsen, kiroilevan kovaäänisesti, keskittävän kesonsa keskelle nuoren äidin kauniita kasvoja. Oliko vauhtisi vaarassa? Uhkasiko lenkkisi lässähtää? Kuinka karmeaa se olisi ollutkaan.

Teetkö sen vielä? Ajatteletko vain itseäsi etkä tulevia sukupolvia? Tee vain, mutta muista, minäkin olen siellä. Tällä kertaa mustassa, viittamaisessa takissani.

Kirsi 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Takeista ei ole tarpeeksi kirjoituksia nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Kuitenkin lähes jokainen käyttää takkia jossain elämänsä vaiheessa. Takki suojaa ihmispoloista elämän kolhuissa ja myrskyissä. Takilla voi ilmaista tunteitaan ja olotilaansa, esimerkiksi kulkemalla takki auki. Takkia voi kääntää, takin voi heittää olalle, takki voi olla tyhjä. Voiko mitenkään kauniimmin osoittaa myötätuntoa kärsivälle lähimmäiselle, kuin laittamalla takkinsa hänen suojaksi? Takkia ovat käyttäneet aikamme saatossa monet merkkihenkilöt, kuten Napoleon, Mannerheim, Sirkka-Liisa Anttila. Tai jos olet gansteri, voisitko kuvitellakaan kulkevasi kujilla ilman korkeiden takinkaulusten tuomaa suojaa. Takki kuvastaa meidän sisintämme, joten laittakaamme takit nyt niiden ansaitsemaan asemaan. Presidentistä vaariin, kaikki takkeilemaan!

Kategoriat