Sen täytyi olla aidosti 70-luvulta. Se istui täydellisesti hänen sorjaan varteensa, vaikka isosiskomme silloin vuosikymmeniä sitten meitä pienempiä olivatkin. Se oli aivan ihastuttavaa, punertavan ruskeaa nappanahkaa, kettukauluksella. Nooh, kettu on kuollut ja kuopattu jo varmaan vuonna siis seitkytviis seitkytviis, joten olkaamme hänelle armollisia. Hän katsoi minua sädehtivillä silmillään, pilkettäkin kulmissaan, väläytti vienon hymyn ja tervehti, minua tuntematonta. Takki sen sai aikaan. Hieman huumoria ja hauskuutta harmaaseen päivään. Aivan mahtavaa, noin sitä pitää! Rohkea ja omaperäinen valinta, onnittelen. Hän on vielä toteuttava missiota.

Kirsi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Takeista ei ole tarpeeksi kirjoituksia nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Kuitenkin lähes jokainen käyttää takkia jossain elämänsä vaiheessa. Takki suojaa ihmispoloista elämän kolhuissa ja myrskyissä. Takilla voi ilmaista tunteitaan ja olotilaansa, esimerkiksi kulkemalla takki auki. Takkia voi kääntää, takin voi heittää olalle, takki voi olla tyhjä. Voiko mitenkään kauniimmin osoittaa myötätuntoa kärsivälle lähimmäiselle, kuin laittamalla takkinsa hänen suojaksi? Takkia ovat käyttäneet aikamme saatossa monet merkkihenkilöt, kuten Napoleon, Mannerheim, Sirkka-Liisa Anttila. Tai jos olet gansteri, voisitko kuvitellakaan kulkevasi kujilla ilman korkeiden takinkaulusten tuomaa suojaa. Takki kuvastaa meidän sisintämme, joten laittakaamme takit nyt niiden ansaitsemaan asemaan. Presidentistä vaariin, kaikki takkeilemaan!

Kategoriat