Voi ei! Kunpa se ei olisi tapahtunut! Voi miksi, miksi, miksi kävi niin? Ja vielä samassa kohdassa missä näin sen kuuluisan näyttelijättären. Siihen se rysähti maahan, juoppo. En tiedä oliko paistia syöty, mutta lientä oli juotu. Ja paljaat posket vain hyllyivät kohdatessaan jäisen maan. Vaaleat, karvaiset, punaläiskäiset posket. Enkä valitettavasti kerro nyt kasvoista. Voi itku! Nyt se paikka muistuttaa minua aina poskista eikä siitä viehättävästä näyttelijättärestä. Enkä saa sitä kuvaa muutenkaan mielestäni.

Haastattelija: Pääsiköhän juoppo ylös?

Takitar: Hänellä oli aika siisti ja selvänoloinen ystävä mukana. Kai hän auttoi. Ja nosti housut. Mutta voi minua raukkaa! Että olinkin väärässä paikassa väärään aikaan. Tällaisesta täytyy nyt yrittää selvitä. Kuinka minä pystyn? Kuka auttaa minua? Se oli etovaa, iljettävää, vastenmielistä, yöh!

Haastattelija: Ajattele nyt niitä takkeja! Keskity!

Takitar: Oijoi, oijoi, yritetään.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Takeista ei ole tarpeeksi kirjoituksia nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Kuitenkin lähes jokainen käyttää takkia jossain elämänsä vaiheessa. Takki suojaa ihmispoloista elämän kolhuissa ja myrskyissä. Takilla voi ilmaista tunteitaan ja olotilaansa, esimerkiksi kulkemalla takki auki. Takkia voi kääntää, takin voi heittää olalle, takki voi olla tyhjä. Voiko mitenkään kauniimmin osoittaa myötätuntoa kärsivälle lähimmäiselle, kuin laittamalla takkinsa hänen suojaksi? Takkia ovat käyttäneet aikamme saatossa monet merkkihenkilöt, kuten Napoleon, Mannerheim, Sirkka-Liisa Anttila. Tai jos olet gansteri, voisitko kuvitellakaan kulkevasi kujilla ilman korkeiden takinkaulusten tuomaa suojaa. Takki kuvastaa meidän sisintämme, joten laittakaamme takit nyt niiden ansaitsemaan asemaan. Presidentistä vaariin, kaikki takkeilemaan!

Kategoriat