Haastattelija: Mitkä ihmeen karnevaalit täällä on? Laulua ja tanssia pöydällä! Äkkiä, kuvaaja, äänittäjä, missä mikrofoni, mennään haastattelemaan! Anteeksi, saako haastatella? Mitä täällä tapahtuu?

Takitar: Täällä on yksityiset juhlat yksikseni! Sattuipa niin, että perustin blogin. Blogini alkoi elää omaa elämäänsä, siihen muodostui kuin vahingossa fanaattinen siskojen puolustaja, paatoksella paasaava hyvän käytöksen kunnioittaja ja edistäjä. Ja kuin taikaiskusta, minusta tulikin sellainen! Transformoiduin viittatakkiseksi naiseksi. Sain rohkeutta ja heivasin sen juopon mäkeen. Tuosta vain. Ilman mitään suunnitelmaa. Viimeiset teatraalisesti esitetyt sanani olivat: ryyppää rauhassa rakkaani. Se on nyt lähtenyt. Ja minä voin hengittää! Tunnetteko vapauden? Tunnetteko pelon poistuneen? Tunnetteko ilon joka täällä leijailee?

H: Tunnemme, oi kyllä tunnemme! Juhlikaamme! Voimme vaikka katsella Dallasin täydellisiä naisia ilman yhtään haukkumasanaa!

T: En tiennyt, että kirjoittaminen on näin voimallista. Mistähän sitten kirjoittaisimme?

H: Rahasta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Takeista ei ole tarpeeksi kirjoituksia nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Kuitenkin lähes jokainen käyttää takkia jossain elämänsä vaiheessa. Takki suojaa ihmispoloista elämän kolhuissa ja myrskyissä. Takilla voi ilmaista tunteitaan ja olotilaansa, esimerkiksi kulkemalla takki auki. Takkia voi kääntää, takin voi heittää olalle, takki voi olla tyhjä. Voiko mitenkään kauniimmin osoittaa myötätuntoa kärsivälle lähimmäiselle, kuin laittamalla takkinsa hänen suojaksi? Takkia ovat käyttäneet aikamme saatossa monet merkkihenkilöt, kuten Napoleon, Mannerheim, Sirkka-Liisa Anttila. Tai jos olet gansteri, voisitko kuvitellakaan kulkevasi kujilla ilman korkeiden takinkaulusten tuomaa suojaa. Takki kuvastaa meidän sisintämme, joten laittakaamme takit nyt niiden ansaitsemaan asemaan. Presidentistä vaariin, kaikki takkeilemaan!

Kategoriat