Joskus saattaa tulla ajanjakso, jolloin takki-intoilijan mies pyrkii hetkeksi irti tästä niin kovin rentouttavasta ja hyvää oloa tuottavasta nesteestä. Sellaiset jaksot ovat mukavia ja mieltä rauhoittavia, sillä silloin voi kumppanin saada houkuteltua hetkeksi jopa sivistyneisiin keskusteluihin tai muuhun mukavaan yhteiseen toimintaan, kuten ulkoiluun. Huono puoli näissä jaksoissa on se, että silloin mies keskittyy vielä voimallisemmin siihen toiseen uroksia hallitsevaan asiaan.

Ehkä hieman ymmärrät miestäsi, kun katsot kalenteriin ja huomaat edellisestä kerrasta jo olevan, miten se sitten voikaan olla mahdollista että aika tosiaankin menee niin sukkelaan vastahan sitä, kolme viikkoa ja muistat sen tunteen, kuinka ihanaa se silloin vastarakastuneena olikaan. Valitettavasti hormonitoiminnan hiipuminen ja miehen välinpitämättömyys ovat ajan saatossa tehneet tehtävänsä ja takki-intoilija on menettänyt omaksikin harmikseen joskus niin hekumallisen kiihkeytensä. Ja mieshän ei naisen moniulottuvaisuutta voi koskaan ymmärtää, vaan saattaa kosketuksen puutteessa alkaa mököttämään vielä harmillisemmin kuin laskuhumalan vallassa. Silloin sisko ehkä päättää, työläällä ja vaivalloisella henkisellä valmentautumisella, tehdä sen mikä tehtävä on sovun säilymisen ja leppoisan perhe-elämän jatkumisen varmistamiseksi. Näistä tilanteista voi takki-intoilija selvitä palkitsemalla itsensä esimerkiksi sillä harmaalla, avonaisesti pidettävällä, väljällä, Kardaani-Kim tyyppisellä villakangastakillla.

Voi kuinka niin monet, kauniita takkeja omistavat ystäväiseni ovat samasta asiasta joskus avautuneet, kertoneet minulle sivulauseessa, jos puolituttuja olemme olleet, tai yksityiskohtaisemmin, jos kyse on ollut sydänystävien välisestä keskustelusta. Sinä kenkämyyjäni, jonka työvuoro oli lopuillaan ja lähdit hakemaan kolmea lastasi hoidosta, huokaisit: voi kunpa ei tänään tarvitsisi! Sinä kohtalotoverini, jonka mies tahtoi viedä sinut illalliselle, jossa joudut hänen papatustaan hiljaisena koko illan kuuntelemaan, kerroit lakonisena illan johtavan tietysti taas "villiin hetkeen vällyjen välissä".

Rakkaat siskot, koittakaamme jaksaa. Taistelevathan miehemme kuninkaan joukoissa, eivätkä he paria viikkoa kauempaa pysty olemaan poissa rintamalta. Silloin mies taas keskittyy itsesi sijasta Margaritoihin ja sinä voit jatkaa rauhassa takkiesi hivelemistä.

Kirsi

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Takeista ei ole tarpeeksi kirjoituksia nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Kuitenkin lähes jokainen käyttää takkia jossain elämänsä vaiheessa. Takki suojaa ihmispoloista elämän kolhuissa ja myrskyissä. Takilla voi ilmaista tunteitaan ja olotilaansa, esimerkiksi kulkemalla takki auki. Takkia voi kääntää, takin voi heittää olalle, takki voi olla tyhjä. Voiko mitenkään kauniimmin osoittaa myötätuntoa kärsivälle lähimmäiselle, kuin laittamalla takkinsa hänen suojaksi? Takkia ovat käyttäneet aikamme saatossa monet merkkihenkilöt, kuten Napoleon, Mannerheim, Sirkka-Liisa Anttila. Tai jos olet gansteri, voisitko kuvitellakaan kulkevasi kujilla ilman korkeiden takinkaulusten tuomaa suojaa. Takki kuvastaa meidän sisintämme, joten laittakaamme takit nyt niiden ansaitsemaan asemaan. Presidentistä vaariin, kaikki takkeilemaan!

Kategoriat