Olin jonkin aikaa sitten pressitilaisuudessa, jossa esiteltiin kauneuskirurgian viimeisimpiä trendejä. Kyllä, luit oikein. Kauneuskirurgian trendejä.

Se, että vartalonsa ja kasvojensa ulkonäön muuttaminen leikkauksilla seuraa trendejä, on sinällään jo aika järkyttävää. Järkyttävintä oli kuitenkin osuus muodikkaimmista silikonirinnoista.

Jättimäiset lollot eivät ole enää in, senhän jokainen tietää. Nyt haetaan luonnollista lookia. Okei. Asiantuntevan, asiallisen, jämäkän mutta empaattisen oloinen lääkäri väläytteli valkokankaalle ennen ja jälkeen -kuvia. Isossa osassa ennen-kuvia ei ollut mielestäni mitään vikaa. No ei jälkeen-kuvissakaan, mutta en nähnyt niissä tapahtuneille muutoksille mitään tarvetta.

Siirryttiin rankempaan materiaaliin. Isoin trendi nimittäin on se, että kolme-neljäkymppiset äidit haluavat palauttaa nuoruutensa rintavarustuksen. Ymmärrän kyllä. Olen saman ikäinen, olen äiti, ja voi että nuoruuteni tissit olivat mahtavat! Toki olisi kiva elää sellaisten kanssa edelleen (olkoonkin, että jostain syystä kuvittelen tässä kohdin sellaista 60-70-luvun rakeista videota jossa tanssin paljain jaloin, yläosattomissa ja mahtavat tissini pompahtelevat auringonkilossa. En pysty selittämään. Enkä ehkä edes halua.) Valkokankaalle läjähteli samanlaisia rintoja kuin minullakin on nyt. Kuka voi syyttää näitä naisia siitä, että he eivät halua elää tällaisten rintojen kanssa, lääkäri tivasi. He haluavat vain näyttää normaaleilta! Me voimme korjata tilanteen, eikä heidän tarvitse enää hävetä ja kärsiä!

Olin aika kauhuissani. Onko tilanne noin paha? Ovatko minunkin tissini niin hirveät? Ja nuo kuvissa olevat…eiväthän ne nyt mitään 21-vuotiaan pornotähden rintoja ole, mutta pitäisikö niiden olla? Minä kun olin ajatellut, että tämä on ihan normaalia. Esteettisyys on ehkä vähän kärsinyt, mutta kontaktilajeissa toimii kyllä. Mutta ei kai sitten.

Pressitilaisuus vaivasi minua niin paljon, että ajattelin mennä silikonirinta-konsultaatioon. En siksi, että olisin alkanut harkita toimenpidettä, vaan kirjoittaakseni siitä. Kuullakseni miten se minulle perusteltaisiin ja minkälaisia tunteita se herättäisi. Mutta en pystynyt. Pelkäsin, että se saisi minut tuntemaan juuri niita tunteita, miltä leikkauksen pitäisi pelastaa: häpeää ja kärsimystä ulkonäöstäni. En ihan tosissani uskonut selviäväni siitä ilman traumoja.

Tämä tuli mieleeni, kun luin iltapäivälehdestä Sara Forsbergin hankkineen silikonit. Tiedättehän, se lahjakas nuori nainen, joka tekee uraa Yhdysvalloissa. Musiikkia, kieli Star Wars -elokuvaan, oma vaatemerkki, älyttömästi seuraajia, mitä vielä. Fiksu, hauska ja kaunis.

Forsberg sanoo videollaan, että kukaan ei tiedä, mitä kauneusleikkausten takana voi olla. Että jokaisella on oikeus tehdä kropalleen mitä haluaa. Ensimmäisestä väitteestä olen täsmälleen samaa mieltä ja toisestakin osittain. En vastusta kauneusleikkauksia enkä arvostele ihmisiä, jotka niitä teettävät. En edes pidä mahdottomana ajatuksena teettää itselleni joskus jotain. Mutta mitä enemmän kauneusleikkauksia, sitä enemmän kauneusleikkauksia: ilmiö normalisoituu. Nimenomaan siksi en pidä ajatusta omalla kohdallanikaan mahdottomana, kun tuokin kerran...

Normalisoitumisen takia kauneusleikkaukset eivät ole yksityisasia. Meidän täytyy voida puhua siitä, miten niissä käyminen vaikuttaa yleisesti (vaikkakin henkilön rinnoista puhuminen tällä tavoin tuntuu hyvin hämmentävältä). Mutta keskustelu on eri asia kuin muiden henkilöiden valintojen tuomitseminen ja heidän määrittelynsä siltä pohjalta.

On erittäin totta, että eivät muut voi päättää sitä, millaiseksi jonkun pitää omissa nahoissaan olo tuntea. Ymmärrän myös, että olen Forsbergiin verrattuna jo aikamoinen täti. Siinä iässä, että lopultakin tajuan mitä se aikoinaan muiden tätien hokema nuori ihminen on aina kaunis -hölinä oikein tarkoittaa. On ihan eri juttu olla nuori ihminen ja katsoa itseään kuin olla täti-ihminen, joka katsoo nuorta ihmistä, yritän siis sanoa. Katsoin myös videon enkä jäänyt iltapäivälehtitasolle, ja minulle selvisi että Forsberg oli hankkinut silikonit ennen menestystään.

Silti en voi tältä pohjalta olla ihmettelemättä tätä maailmaa ja meidän kokemiamme paineita ja käsityksiämme itsestämme. Olen tarpeeksi vanha muistaakseni sen, kun Lola Wallinkoski, tuolloin Odusoga, hankki silikonit. Universumin kolmanneksi kauneimmaksi valittu nainen ja silti, huutelimme ihmeissämme.

Samaa hämmennystä tämä Forsberginkin video aiheutti minussa. Tyyppi vaikuttaa mahtavalta, ne työt, ne lahjat, mahtavat jutut, kaunis vartalo ja viehättävä nuori ihminen muutenkin (*päivittelee narisevalla vanhan naisen äänellä*). No uraa ulkomailla ja muuta ei ollut vielä silloin, mutta mietin silti, miksi tämä on niin yleinen ilmiö nuortenkin naisten keskuudessa? Tuntea jotakin (riittämättömyyttä? häpeää? painetta näyttää joltakin?) niin paljon, että tuntee tarvitsevansa leikkauksen tilanteen korjaamiseksi?

Pystyn helpommin ymmärtämään pressitilaisuuden lääkärin näkemyksen siitä, että halutaan palauttaa tilanne sellaiseksi kuin se oli ennen. Muutoksiin, myös ulkonäön muutoksiin, sopeutuminen on usein vaikeaa. Silti koko tämä kauneusleikkauskuvio hämmentää ja surettaakin. Forsbergilla on varmasti syynsä ja olkoot. Mutta mistä nämä syyt yleisesti tulevat? Miksi me emme ole tyytyväisiä itseemme? Miksi me tunnemme niin voimakasta häpeää ja kärsimme ulkonäöstämme? Miksi?

Yläkuva huvitti minua jo aiemmin Instagramissa, enkä viittaa sillä kehenkään. Paitsi ehkä vähän itseeni. Ennen.

Aiemmin aiheesta kirjoitettua:

Kauneusleikkaus on arkinen asia

***

Beauty surgery still keeps puzzling me.

Kommentit (5)

Vierailija

Hienosti kirjoitettu! Kaiken ei todellakaan tartte olla kuin kakskymppisellä. Kolmekymmppisenä ei onneksi edes ole enää yhtä tyhmä..

Vierailija

Minusta meidän pitäisi puhua enemmän siitä, miltä kehossa tuntuu elää, kuin siitä, miltä se näyttää.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Todella hyvin sanottu! Paremmalta mustakin tässä nykyisessä tuntuu olla kuin siinä aiemmassa, siitä huolimatta, että ennen oli ulkonäöllisesti paremmat tissit :D

Vierailija

Hyh kuulostipa kamalalta tuo lääkärin luennointi! Onpa hyvä että kirjoitit tästä! KENELLE nyt ei tulis paha mieli, jos lääkärin auktoriteetilla joku läjäyttää seinälle kuvan rinnoista, joista tunnistaa itsensä, ja sitten pellelääkäri vielä sanoo että tällaiset tuottavat tuskaa ja häpeää. Kauneusleikkausilmiön takana ajattelen olevan kulttuurimme naisvihamielisyys: joka puolella on naisia esineellistävää kuvastoa, naisia arvioidaan ulkonäön perusteella, ja harvat aikuiset naiset osaavat antaa mallia nuoremmilleen hyvästä itsetunnosta ja kannustaa tykkäämään kehostamaan ja arvostamaan sitä (en itsekään osaa!). Mitä enemmän joka puolella on kuvia photoshopatuista kakskymppisistä, alipainosista (ja nykyään myös hengenvaarallisen vähärasvaisista fitness-) naisista, sitä enemmän kaikki naiset kuvittelevat että heidän kuuluu näyttää siltä. Hyh. Oon huomannut, että mainosvieroitus maalla, poissa seksismiä tihkuvasta kaupunkikatukuvasta, auttaa oikeasti. Suosittelen myös adblockia nettiselaimeen.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012