Kylläpä on kuuma, oli ensimmäinen ajatus kun astuin saliin. En ollut kokeillut aiemmin hot-joogaa, joten lämpötila tuli vähän yllärinä. Tosi kuuma. Kaikilla oli hienot joogamatot ja erikoiset trikoot. Minulla ei. Minulla oli vesipullo, jonka sisältö maistui Pepsiltä. Olisipa limpparia. Kuuma.

Lämpöön tottui äkkiä. Tuntiin ei ehkä tottuisi: ohjaaja varoitteli koko ajan, että tämä on vähän tämmöistä. Ei nyt noilla sanoin, mutta tuolla sisällöllä. Syvällä jooga-asiantuntemuksellani voin kertoa, että yin-jooga on "naisellista" ja "passiivista" ja "irtipäästävää" ja liittyy jollain hämärällä tavalla kuuhun. Asennoissa pysytään kauan (aivan liian kauan, voin kertoa), mikä venyttää sidekudoksia ja mahdollistaa meditatiivisen hengailun.

Päätin, että en kyseenalaista mitään. Ei näitä juttuja tarvitse selittää. Olen avoin ja vastaanottava ja naisellinen ja liityn hämärällä tavalla kuuhun.

Aluksi avattiin selkää ja rintaa. Mietin vähintään 87% ajasta, että olisi sittenkin pitänyt laittaa se penteleen joogatiili pitkittäin eikä poikittain. En silti kehdannut vaihtaa sitä toisin päin. Haroin käsilläni ja hiplasin vahingossa vieressä joogaavaa miestä. Olin jo kannustanut häntä tulemaan viereeni ja kuiskutellut hänelle tunnin alussa, joten alkoi nolottaa, että viimeistään nyt äijä sai väärän käsityksen.

Vaihdoimme kyyhkyyn. Olimme siinä noin kolme tuntia. Ehkä neljä. Ohjaaja kiersi salissa, ja kaikki pyysivät häneltä apua, kun "asento ei tuntunut missään". Ei tuntunut! Minun pakarani tuntui olevan ruosteisessa silppurissa. Sattui niin, että olisin halunnut hakata naamaani haarukalla kuunnellen samalla Tauskia. Tämä voi vapauttaa kaikenlaisia patoutuneita tunteita, ohjaaja sanoi. Todellakin.

Tule pois asennosta, jos siinä ei ole enää hyvä olla. Ei tässä ollut koskaan hyvä olla! Oletko kokeillut tätä itse?! Nousin vähän ylemmäs. Ympärillä ihmiset näyttivät autuailta tai nukkuvilta tai autuaasti nukkuvilta. Jollain oli taaempi jalka koko etureiden mitalta maassa. Luonnotonta. Ajattelin, että vieläköhän ehtisin shoppailemaan. Tyhmät erikoiskaupat menevät jo seitsemältä kiinni.

Lopuksi vielä istuimme ihan samanlaisessa könötysasennossa, kuin missä istun kaikki päivät. Halusin vastapainoa enkä tätä samaa! Noniin älä vastusta.

Tunnilta lähdettyäni katsoin itseäni peilistä. Näytin jotenkin omituiselta. Kadulla huomasin, että en pystynyt tarkentamaan katsettani. Mitä ilmeisimmin päästin jostakin irti, ja se jokin oli normaali näkökyky.

*

Testasin tuntia Esport Bristolissa, jossa on avoimet ovet 13.9. saakka. Tarkoittaa siis ilmaisia ryhmäliikuntatunteja ja kuntosalia. Joogamaton vuokra on femman. (Ja tuo tunti oli kaikin puolin ok, kokeile ihmeessä! Minä olen vain vähän hankala ihminen.)

 

Kuvat eivät liity tapaukseen, vaan ovat Bahia Felizistä, jossa olimme alkuvuodesta Finnmatkojen liikuntalomalla.

***

I tried hot yin yoga. So. Much. PAIN.

Kommentit (4)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012