Joojoo tiedän, että jauhan tästä aiheesta koko ajan. Ja joojoo tiedän, se on triviaali ja käsittämätön niille, joilla ei ole samanlaisia ongelmia. Mutta minulle tämä on iso juttu.

Täsmälleen vuosi sitten (ajankohdallisesti, ei kalenterin mukaan) vietin Terässiasta toipumispäivää. Olin juhlinut hyvin sujunutta kisaa paljon enemmän, mitä tapanani on. Siitä huolimatta en kieltäytynyt reissusta Linnanmäelle, jossa ajoin kauhusta kankeana vuoristoradassa ja kummitusjunassa. (Ajoin myös mustekalassa, mutta en kauhusta kankeana, koska se on paras vehje.)

Varsinaiset kauhut olivat kuitenkin vasta edessä. Sompasaaressa oli oleva waterline. Noin kolmen metrin korkeudessa. Olin tippuva siltä veteen.

Tiputtuani mietin. Olin lähdössä Sail for Good -reissulle Turkkiin. Välimerellä purjehtiessa tulee hypätä purjeveneestä veteen. Miksi muuten edes lähteä?

Olin selvinnyt tiputuksesta waterlinelta. Ehkä pystyisin opettelemaan veteen hyppäämisen. Ehkä.

Pikakelataan viime viikon sunnuntaihin. Olin Teräsmeduusojen kanssa suppaamassa. Lopuksi uin aallokossa Eiranrannan laiturin portaille, nousin ylös ja hyppäsin pää edellä mereen.

Palataan vielä eiliseen. Kisan ja saunan jälkeen vielä uimme. Kilpakumppani juoksi laiturin päähän ja hyppäsi pommin. Minä ja meduusa-Miia perässä. Tuosta noin vain. 

Pikakelattu aika sisältää melkoisesti pelkoa, ahdistusta, kiukuttelua, huippausta, täriseviä jalkoja ja varsinkin räkää ja kyyneleitä. Lisäksi se sisältää ensimmäisen hypyn altaan reunalta nenästä kiinni pitäen, sitten ilman, pää edellä hyppäämisiä niin mereen, järveen, lampeen kuin altaaseenkin, hyppyjä kolmosesta (jopa kolmosen laudalta), uimahyppykisat ja aika radikaalin muutoksen.

Minusta on tullut ihminen, joka hyppää tuosta noin vain veteen. Empimättä ja pelkäämättä. Sellainen olen aina halunnut olla.

***

It took an year, but now I am a person who can just jump in water without overwhelming fear and hesitation.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012