Olen miettinyt notkeutta tässä viime aikoina. Innostuin pohtimaan, kun saavutin yhden pitkään hinkkaamani tavoitteen, nimittäin standing mermaidin. Asento ei ole erityisen vaativa, mutta vei minulta 1,5 vuotta. 1,5! Minä kun en ole kovin notkea. Se on siis tämän näköinen:

Nyt kaikki ei-notkeuslajien harrastajat sanovat itsekseen, että ai et ole notkea! No kun en ole. Jos olisin, en olisi joutunut vääntämään tuota puolitoista vuotta, vaan olisin tehnyt sen kylmiltäni, kuten työkaverini eilen. Toki asennossa on muutakin hommaa kuin venyminen, kuten tasapainon pitäminen. (Sitäpaitsi hommaa riittää edelleenkin, rinta ja lonkat pitäisi saada etiäppäin.)

Notkeuden määritelmä riippuu paljon puhujasta ja viiteryhmästä. Minä olen notkea niiden mielestä, jotka eivät veny helposti tai tavoittele ääriasentoja. Niille, jotka venyvät ja tavoittelevat, en ole kovinkaan notkea. Koska kuulun itse jälkimmäisiin, en koe olevani kovin venyvää sorttia. Enkä varsinkaan siksi, että "perus" notkeusjutut vaativat minulta hirveästi työtä, mikäli edes onnistuvat. 30 päivän spagaattihaasteille naurahdan surumielisesti: treenasin spagua kolme vuotta, eikä se siltikään mennyt. (Sen sijaan meni jotain niin rikki, että en edelleenkään pysty tekemään minkäänlaista pakaratreeniä.)

Spagaatti kuukaudessa, saati lyhyemmässä ajassa, on aika mahdoton tavoite. Toki se joillekin onnistuu, mutta monet joutuvat treenaamaan venyvyyttä ihan samoin kuin mitä tahansa liikunnallista ominaisuutta: säännöllisesti, pitkään, monilla eri tavoin. Onkin hassua, että notkeutta oletetaan olevan ihmisillä luonnostaan. Ai nostat penkistä oman painosi? Kauanko piti treenata? Juokset cooperissa kolme tonnia? Huh, paljonko oikein harjoittelet? Osaat seisoa käsilläsi? Kauanko kesti oppia? Saat spagaatin? Sinä olet niin notkea. Pystyt tekemään king dancerin? Sinä olet niin notkea!

Vaikka kaikki vauvat ovat ihan kumia ja jos vähän yleistyslinjalle lähdetään, aika iso osa (nuorista) naisista on ainakin kädet maahan kylmiltään -notkeita, notkeus on tosi monimutkainen juttu. Ääriasentoihin venyäkseen tarvitsee paljon muutakin kuin joustavat lihakset. Venyminen tai venymättömyys ei kuulemma ole edes kiinni kudosten pituudesta vaan siitä, että lihakset on neurologisesti ohjelmoitu toimimaan jollakin tavoin. Säännöllinen venyttely vaikuttaa venyttelystä syntyvän kivun sietämiseen, eikä niinkään lihaksen pituuteen, sanotaan Jarno Härkösen ja Jukka Rajalan Kehonpainoharjoittelu-kirjassa.

Eikä kyse ole edes ainoastaan kudosten pituudesta. Mietitään vaikka sivuspagaattia. Omat jalkani aukeavat ehkä noin 100 asteen kulmaan, siis niin vähän, että kaikilla ohjatuilla venyttelytunneilla suorastaan hävettää. Tässä "ääriasennossani" lihaksissa ei tunnu kummoistakaan venytystä, mutta jalat eivät aukea enempää. Tuntuman perusteella kinnaus syntyy jossain muualla kuin lihaksessa.

Spagussa ottanee vastaan sama tekijä. Jalkani eivät aukea lonkasta taakse, mikä näissäkin kuvissa erinomaisesti näkyy.

Näissä kuvissa yritän tätä asentoa. Näyttää lähes täysin samalta. Ne ovat vain nuo vaatteet kun hämäävät.

Toisaalta vika voi kyllä olla lihaksessa, mutta jossain ihan muualla kuin siellä, mistä venytän. Notkeus on nimittäin mitä enemmän, sitä enemmän -tyyppinen ominaisuus. Kireydet tai suoranaiset jumit muualla kropassa voivat estää johonkin tiettyyn asentoon pääsyn, siitä huolimatta, että kohdealueen lihakset olisivat hyvin venyvät. Sekin pitää ottaa huomioon, että vaatii anatomian tajua että edes ymmärtää, mitkä kaikki lihakset ovat kohdealueella!

Olen huomannut ilmajoogan olevan isoksi avuksi koko kropan venymiseen. Siellä huomaa kireyksiä paikoissa, joissa ei olisi edes kuvitellut niitä olevan. Olenkin päättänyt tänä vuonna keskittyä notkeuden lisäämiseen. Ja siis nimenomaan notkeuden, enkä minkään hyödyllisen toiminnallisen liikkuvuuden. Saa nähdä, kuinka kauan intoa riittää, kun ottaa huomioon, että haaveilen sellaisesta kutsukaa manaaja -tyyppisistä asennoista....ja noh, sen tyyppisiin tosiaan päädyn, jos näitäkin kuvia katsoo. Vähän eri tavalla vain, mikä oli tarkoitus!

P.S. Älä kokeile kotona, ainakaan minun mallillani. Noista asennoista on ergonomia kaukana.

P.P.S. Jos nyt kuitenkin kiinnostaa spagaatti viikossa, niin ohjeet löytyvät täältä. En suosittele. Vanha kunnon spagujippo on turvallisempi, ja tuntuu toimivan monille.

***

I have this desire to be flexible as Regan from The Exorcist, or at least as flexy as all the pretty yoga girls on Instagram. To my sadness I'm not even close, and gaining flexibility is really hard for me.

Kommentit (7)

Pika

Osallahan lonkkamaljan muoto sellainen, ettei venyminen ole vain mahdollista. Ja osalla on lihaksissaan/sidkudoksessa luonnostaan enemmän jäykempiä kuin joustavia säikeitä (pahoittelut, en muista noille lähteitä). 

Näin notkeuslajin harrastajaksi olen hyvää keskitasoa, normi spagu menee kyllä. Mutten enää uskalla, enkä halua riuhtoa ja pakottaa kehoa, vaikka kuinka keskispagu ja king dancer houkuttaisivat. Kai ne sieltä tulevat jos ovat tullakseen, tai sitten eivät. Edellinen takareiden kiinnikkeiden revähtäminen opetti minulle vihdoin ettei kaikkia ole veistetty samasta puusta. :P

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo mä epäilen, että se on mulla rakenteellista myös...

Jep, mulla hajos kanssa aika pahasti jotain, niin pakko se on maltilla ottaa. Vaikka vähän kyllä ärsyttää, kun jotkut venyy tuosta vaan :D

Vierailija

Eiköhän tuo fuh jo sen verran ole saanut jalkojaan auki kun naisen nyt  ylipäätään tarvitsee saada , enempi on vain hifistelyä.

Anna

Ai kauhee, mulla tekee sisuskaluissa jo pahaa tuo sun ekan kuvan asento! Ei menis mun polvet tuollaiseen kiertoon... Ja hei jalat aukeaa 100 asteen kulmaan? Mul ei edes 90 asteeseen ;D Kovasti yritän venytellä ja kaipa sitä lähtötasoon nähden onkin jotain tapahtunut, mutta onhan se myös kropasta muuten kiinni. Reilu 50v äitini joka ei ole juuri sitten nuoruusvuosiensa liikkunut, vetäisee edelleen ties mitkä spagaatit ja käsilläseisonnat, ne kun treenattiin silloin teininä voimistelussa! Mulla esim. tuo spagu on vaikea, koska venyminen ei selvästikään ole vain lonkista kiinni, vaan myös takareisistä. Ja tosiaan jos on yliojentuvat polvet niin ei huvita venyttää kovasti kun se ennemminkin sattuu :/ Näin ratsastavalle olis kumminkin tärkeää että sais lonkankoukistajiin liikkumavaraa, eli niitä sitten tässä venytellään :D

MariaL

Huoh.. Mulla jäi tankoilu olkapäävamman takia puolitoista vuotta sitten. Voimaa lajiin olisi ollut muttei liikkuvuutta. Treenasinkin kolme kuukautta ohjatusti juuri liikkuvuutta ja kehitystäkin tapahtui, mutta esim. spagu on edelleen kaukainen haave vain. Nyt käyn ilmajoogassa ja nautin joka hetkestä. Mitään kehitystä lonkkien aukeamisessa en tosin ole havainnut, kipuilua kyllä. Rintaranka ja selkä sen sijaan ovat notkistuneet. Lohduttaudun sillä, että tämä on todennäköisesti rakenteellista. Kaikkea ei vaan voi saada -ainakaan "tässä iässä". 

Ilmajoogi

Kirjoita enemmän ilmajoogasta! Se kun ainakin mulle on antanut tosi paljon lisää liikkuvuutta ja nyt kun uskallan mennä jo vaativammille tunneille niin koen saavani sieltä myös lihasvoimaa. Ja puristusvoimaa käsiin! Venyvyyttä lonkankoukistajiin ja takareisiin! Harmittaa että laji on vielä niin pieni (vaikka yksityistunnit tai melkein yksityistunnit on kyllä kivoja!) joten alapa oikein ilmajoogalähettilääksi? :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012