Aina ei mene ihan putkeen suunnitelmien kanssa. Tai haaveiden.

Olen haaveillut Transgrancanaria-juoksutapahtumasta jo ennen kuin juoksin Kanarialla ensimmäisen maratonini. Täksi vuodeksi lopulta ilmoittauduin 31 kilometrin pituiselle starterille. Tarkalleen ottaen ilmoittauduin täksi päiväksi.

No olen kotona sateisenharmaassa maaliskuisessa Länsi-Helsingissä, enkä juoksemassa Gran Canarian vuoristossa. Ai miksikö? Emme saaneet matkaa järjestettyä töiden ja ihan sen takia, että en kaiken muun säädön keskellä jaksanut puljata sen kanssa. En jaksanut. Enkä ole tänä vuonna oikeastaan juossutkaan, joten vuoristojuoksukilpailu ei ehkä olisi kovin fiksu idea.

Aika isosti harmitti kun näin tapahtumakuvia Facebookista, mutta siellähän ne vuoret pysyvät. Ensi vuonna sitten uusi yritys, tai jonain toisena. Tulee muita kisoja tälle vuodelle, ja aivan mahtavia ihan varmasti. Ja jonakin vuonna menen ja osallistun ja juoksen koko sen 125 kilometrisen päämatkan.

Sillä välin lähden käymään naapurisaarella, mistä lisää pian!

 

Kuva Karri Jalava.

***

Transgrancanaria has been one of my biggest running-related dreams. I should be running it today, but due to everything that has been going on in my life, I could not make it happen. I'm bit gloomy about this, but at least I still have a dream to dream. And I have another trip coming up, and nothing cheers you up better than that!

Kommentit (1)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012