Ei otsikon säe, vaan Let me show you Tel Aviv!, kuului luureista Vierumäki Trail Marathonilla. 17 kertaa.

Jäi nimittäin musiikki luuppaamaan yhteen biisiin, ja piti jatkaa aika kauas ennen kuin oli sopiva kohta korjata tilanne. Kertonee maastosta aika paljon. Onneksi biisi oli Israelin aivan mahtava euroviisukipale Golden Boy, niin ei mennyt hermo!

Aivan mahtava oli myös itse kisa! Suoritukseni ei niinkään. Toki vaikutti se, että olen a.) juossut hyvin vähän viime aikoina, b.) aina ennen pysytellyt turvallisesti (asfaltoidun) tien puolella. Suurin syy oli kuitenkin siinä, että muuten kelpo kunnossa ollut jalkani ei kestänyt epätasaista maastoa eikä varsinkaan möhkyräisiä alamäkiä. Jouduin etenemään hyvin hissuksiin ja varovasti.

Lukijoiden suosituksesta olin pistänyt pisimmät (3/4 pituiset) mukana olleet trikoot jalkaan, mutta lenkkarit olivat ihan tavalliset, maastokenkiä minulla ei ole. Se oli virhe.

Lenkkarit olivat liukkaat, mikä hidasti matkan tekoa jonkin verran, mutta suurin ongelma oli se, että ne pyörivät jaloissa. Sivusuunnassa siis, jalka luisti kengän sisällä. Tämä tuntui paitsi turvattomalta, myös tosi ikävältä huonossa nilkassa. En usko yhtään, että joka hommaan pitäisi olla omat lenkkarit, mutta polkujuoksukengät ovat varmasti fiksu sijoitus, jos metässä haluaa juosta.

Maasto oli tosiaankin ihan maastoa: massahtelevaa suota, kaatuneita puunrunkoja (joista piti valita, että yli vai ali), jyrkkää rinnettä, kalliota, juurakkoisia polkuja ja jonkin verran hiekkatietä. Olen täysin kaupunkilainen, ja yksin siellä eräkorvessa, joten välillä melkein pelotti. Tuo on suo, mitä ihmettä tässä kuuluu tehdä?

Luonto oli toki myös sen homman parhaita puolia, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että enemmän saa irti rauhallisesti kävelemällä kuin pitkin pusikkoa koohottaessa. Vaikka en mennyt kovaa, en ehtinyt katsella maisemia juurikaan, silmät piti pitää tiukasti niissä juurissa. Jos tällaisessa haluaa juosta nopeasti, niin pitää olla kyllä tottunut liikkumaan maastossa tai vähän varomaton!

Yleensä tykkään juosta tapahtumissa yksin, mutta tämän yhden kerran perusteella sanoisin, että polkujuoksukisassa kannattaa olla kaveri mukana. Oli nimittäin sellainen kokemus, joka olisi ollut kiva jakaa. Ja siksikin, että jyrkissä rinteissä toverista on vähintäänkin henkistä tukea.

Alkumatkasta tosin rinteitä mentiin tiiviissä jonomuodostelmassa kävelyvauhtia, myöhemmin tuli yksinäistäkin. Jossain vaiheessa mietin niitä villieläimiä, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että edellä menneet lienevät pelottaneet pedot pusikkoon. Tai sitten heidät oli jo syöty...

Lajina polkujuoksu on todellakin jotain ihan muuta kuin harrastamani nylkkyhiihto asfaltilla. Selvästi ihmiselle luonnollisempaa ja terveellisempää hommaa, ja siksi suositeltavaa ihan kaikille. Tasapaino, jänteet ja pienet lihakset saivat ihan eri lailla töitä. Samoin tietysti isotkin lihakset, joita tuli käytettyä kunnolla.

Kipuaminen, laskeutuminen ja loikkiminen oli haastavaa, ja syke pysyi korkealla (suon kohdalla kannattaa mennä tosi nopeasti, silloin ei uppoa). Olen ihan varma, että jokaisesta kaltaisestani sunnuntaikaupunkimaratoonarista tulisi paljon nopeampi ja taloudellisempi juoksija, jos ohjelmaan ottaisi myös polkutreeniä.

Kävin hakemassa vähän kylmää, kohoa ja kompressiota ensiavusta kisan jälkeen...

Lisäksi poluilla eteneminen oli tosi hauskaa! Yllättävää vaihtelua tuli siitäkin, että kilometrejä ei oltu merkitty mitenkään. Jätin kellon ja sykemittarin reppuun, joten ajastakaan ei ollut tietoa (siitä, kuinka monetta kertaa Golden Boy soi, tipuin kärryiltä heti alkuun).

Vierumäki Trail Marathon oli hyvin järjestetty ja vaikutti turvalliselta. Ensiavun toimivuuden testasin itsekin, ja varsin hyvin sujui. Erityisesti ilahdutti sipsiämpäri maalissa sekä ruokailu juoksun jälkeen!

...ja viimeistelin palauttelun huuhtomalla sisuskalujani kylmällä oluella.

 

MITEN SELVITÄ POLKUJUOKSUSTA

- Ota mukaan juotavaa, syötävää ja puhelin

- Ja mielellään myös kaveri

-Hommaa polkujuoksukengät (tai vähintäänkin nyöritä tavalliset lenkkarit tosi tiukalle)

- Varaudu siihen, että aikaa kuluu reippaasti, jos et uskalla/ pysty säntäilemään suinpäin rinteisiin ja suonsilmäkkeisiin

- Pitkät lahkeet voivat olla miellyttävämmät kuin lyhyet, mutta eivät välttämättömyys

Katso myös video reitiltä Instagramista @fitnessfuhrer!

 

Vierumäki Trail Marathon tarjosi osallistumiseni tapahtumaan.

***

Try running some trails. It's good for you and it'll make you a better runner. I promise.

Kommentit (5)

Ulla

Oli varmasti mukava ja erilainen juoksukokemus, toivottavasti nilkka toipuu nopeasti. Saman huomasin suunnistusta aloitellessani, että tavalliset lenkkarit eivät ole hyvät. Sivuttaistuki puuttuu ja kengät luiskahtelevat jaloissa. Aika nopeasti joutui hankkimaan maastoon sopivat kengät. Olen menossa polkujuoksemaan syyskuussa Salamajärven kansallispuistoon. Siellä on matkavaihtoehtoina 8,5km, 18km ja tosi juoksijoille 58km.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Oli kyllä! Ja joo, se on ihan normaali jo, ei se onneksi muuta kuin ärtynyt tuosta :)

Tuli kyllä hinku juosta pidempiäkin matkoja, mutta ensin pitäisi varmaan totutella lyhyemmillä. Toi 8,5 km olisi varmaan just hyvä!

Miinna

Oliko ne suot ihan vain suota, ei siis mitään polkuja? Minä olen ainakin ollut siinä uskossa että polkujuoksu ja maastojuoksu olisivat kuitenkin vähän eri asia, eikä polkujuoksussa juostaisi suossa vaan justiinsa polulla. Hmm. 

Olen vähän kokeillut polkujuoksua itsekseni (ja tavallisissa kevytpohjaisissa lenkkareissa, ei ongelmaa minulla), se on tosiaan yllättävän rankkaa. Neljään kilometriin saattaa mennä esimerkiksi tunti, jos poluilla on paljon nousuja ja laskuja, ja vaikka ei soita olisikaan. Mutta minä olen kyllä muutenkin aika hidas. :D 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo paikoin oli ihan suota. Ei mitään kovin upottavaa tai vetistä, mutta suota kuitenkin. Edellisen askeleenjäljissä mentiin, ei ollut selvää polkua. Suurimassa osaa reittiä kuitenkin oli.

Mä taas olen ymmärtänyt, että maastojuoksu on ihan tiellä juostavaa, mutta "maastoista", hiekkateitä metikössä jne., ja polkujuoksu sitten siellä poluilla/metsä-metsässä. Pitääkin selvittää tämä :D

Oli se yllättävän rankkaa tosiaan. Pitää ottaa ohjelmaan!

Polkuilija

Polkujuoksu on yleensä poluilla, metsässä, maastossa, suolla yms tapahtuvaa juoksua, eli valmista polkua ei välttämättä ole jos sitä ei siihen ole tallautunut aikojen saatossa. 

Maastojuoksu on taas mielestäni metsäautoteillä ja hiekkateillä yms tapahtuvaa juoksua. Vierumäellä olikin näitä tie pätkiä mielestäni ihan liikaa.... Polkujuoksu on polkujuoksua, poissa teiltä. Siinä sen suola ?. 

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012