Jaoin pari päivää sitten blogin Facebook-sivulla Hesarin uutisen Uusi suositus: Liikunta tehoaa masennukseen kuin lääkkeet tai terapia. Jutussa kerrotaan, että Käypä hoito -ohjeistuksessa suositellaan liikuntaa kaikille: ” - - liikuntaa tarvitsevat niin terveet kuin pitkäaikaista sairautta sairastavatkin. Terveillä liikunta ehkäisee sairauksia ja sairailla hoitaa niitä - -”

Otsikkoon nostetusta masennuksen hoidosta kerrotaan näin: ”Masennuksen helpottumisesta liikunnan avulla on suosituksessa uutta tietoa. Sen mukaan liikunta tehoaa masennukseen yhtä hyvin kuin masennuslääkkeet tai terapia. Tieto on muutaman vuoden takaisesta näyttöön perustuvan lääketieteen Cochrane-yhteisön päivityksestä, jossa vedettiin yhteen 39 tutkimuksen tuloksia. - - Suositus huomauttaa myös, että masennuksen oireet hälvenevät sitä enemmän mitä raskaampaa ja useammin toistuvaa liikunta on.  - - Liikunta myös estää masennusta, sillä vähän liikkuvilla on enemmän masennusta kuin paljon liikkuvilla, suositus toteaa.”

Itsehän olin sitä mieltä, että mahtava juttu, ja että toivon mukaan tämä myös näkyisi jossain. Käsittääkseni kun masennuksen hoito on aika pitkälti sitä, että lääkäri kirjoittaa reseptin tai pari ja sanoo, että pärjäile.

Kliininen masennus on tietenkin eri juttu kuin olla surullinen ja stressaantunut, mutta en pysty edes sanoin kuvailemaan, miten paljon ilmajoogasta on ollut minulle apua viime aikoina.

Yllätyksekseni somessa on kuitenkin tullut vastaan paljon kommentteja siitä, kuinka suosituksen tehneet lääkärit eivät ymmärrä masennuksesta mitään. Ei liikunta mitään auta. Ihan sama kuin sanottaisiin fyysisesti sairaalle, että harrastaisit jotain liikuntaa. Vähättelyä. Ei se ole niin yksinkertaista. Ei masentunut pysty liikkumaan. Miksi minä sitten masennuin vaikka liikuin monta kertaa viikossa? Hesarin mielipiteissä masentunut kertoi, kuinka liikunta vain pahensi oireita.

Eihän se olekaan niin yksinkertaista. Masennus on vaikea, monista syistä johtuva ja monitasoinen sairaus, eikä siitä kärsivä lähde tuosta vain kirmaamaan lenkkipolulle. Mutta on harmillista, että näin ”yksinkertaisen” asian ei uskota voivan auttaa – tai varsinkaan voivan ratkaista mitään.

Ehkä syy on siinä, että liikunta nähdään nimenomaan yksinkertaisena asiana: reippaat, energiset ja loputtoman positiiviset ihmiset kirkasvärisissä trikoissa ja leiskuvissa ponnareissa hihkuvat, kuinka treenaamisesta tulee niin hyvä olo. Jos itse tuntee näyttävänsä Jabba the Huttilta sekoilessaan askeleissaan kulahtaneisiin verkkareihin pukeutuneena muka-aloittelijatasoisen jumpan takarivissä, kylpiessään hiessä sekä ahdistuksesta, häpeästä että rasituksesta, voi kokemus hyvästä olosta olla aika epärealistinen. Puhumattakaan siitä, kuinka epärealistinen ajatus voi olla jo pelkkä sängystä nouseminen.

Masennus on monista syistä johtuva ja monitasoinen sairaus, mutta liikunta auttaa monilla eri tavoilla ja moniin eri syihin. Se voi helposti kuulostaa yksinkertaiselta ja väheksyvältä ratkaisulta, keinolta siivota ihmisiä pois terveyskeskusten jonoista. Ehkä jopa keinolta sysätä vastuu sairastuneelle itselleen: menisit lenkille siitä mankumasta.

Sama koskee ruokavaliota ja päihteiden käyttöä. Kyllähän jokainen masentunut tietää, että huono ruokavalio, alkoholin käyttö ja liikkumattomuus eivät auta, vaan todennäköisesti pahentavat asioita. Mutta minä tiedä, missä määrin masentunut uskoo, että terveellinen ruokavalio ja liikunta ihan oikeasti voivat auttaa. Eihän niitä välttämättä edes kokeile, koska epäterveellisesti eläminen on helpompaa. Jos kaikki voimat menevät pelkkään selviytymiseen, niin ei siinä ei paljoa viherpirtelöitä surautella.

Voi olla niinkin, että terveellistä syömistä ja liikkumista on yritetty, mutta ne eivät ole auttaneet. Liikunta tai ruokavalio kun eivät auta saman tien. Lääke voi auttaa. Tai esimerkiksi alkoholi, olkoonkin, että apu on väliaikaista. On täysin ymmärrettävää, että nopea vaihtoehto on houkuttelevampi. Varsinkin, kun sen antamasta avusta on usein oikeasti kokemusta. Liikunta on saattanut aina olla kurjaa ja vastenmielistä, ja sen harrastaminen voi herättää ikäviä tunteita.

Terveelläkin ihmisellä voi mennä kuukausia ennen kuin liikunnasta rupeaa oikeasti saamaan hyvänolon tuntemuksia. Eikä se lenkille lähteminen ja terveellisesti syöminen todellakaan ole aina helppoa silloinkaan kun elämässä on kaikki hyvin, minkä suurin osa meistä kyllä tietää kokemuksesta.

Mutta liikunta ei ole yksinkertainen ratkaisu, vaikka se saattaa siltä kuulostaa. Sen antama apu on oikeasti paljon monimutkaisempi juttu kuin pelkkä mahdollinen hyvän olon tunne. Hesarin artikkelin mukaan liikunnan Hyöty perustuu siihen, että liikunta kääntää huomion pois kielteisistä ajatuksista. Ryhmässä liikkuva taas saa muilta ryhmäläisiltä sosiaalista tukea. Pitää paikkansa, huonoimmassakin treenissä ja huonoimmallakin mielellä on yleensä edes hetkiä, joilloin omia murheitaan ei ajattele. Toisten antama kannustus ja heidän kannustamisensa voi olla suorastaan uskomattoman voimaannuttavaa. Mutta tämähän ei koske pelkästään liikuntaa. Mikä tahansa itseä miellyttävä tekeminen kivassa porukassa auttaa samoilla perusteilla. Liikunta taas auttaa myös monilla muilla tavoilla, sellaisillakin, joita ei tule edes ajatelleeksi.

Vuoden parhaat jutut tähän mennessä: ilmajoogan ansiosta opittu kuvan standing mermaid ja The Force Awakens.

Se vapauttaa elimistössä hyvää oloa aikaansaavia hormoneja. Ei ehkä heti niin, että sitä huomaisi, eikä ehkä vielä kuukausienkaan päästä, mutta jossain vaiheessa. Se rentouttaa, rauhoittaa ja väsyttää, sekä piristää ja antaa energiaa. Fyysinen, ponnistelusta aiheutunut väsymys on palkitsevaa, se normalisoi ruokahalua ja auttaa nukkumaan. Liikkeessä ollut kroppa ei tunnu jämähtäneeltä ja tukkoiselta, mikä virkistää henkisesti ja tuntuu hyvältä fyysisesti. Luonnossa liikkuminen auttaa kääntämään katsetta pois itsestä ja näkemään maailmassa hyvää ja kaunista.

Liikunta yleensä lisää tyytyväisyyttä omaan vartaloon, silloinkin, kun siinä ei tapahtuisi mainittavia ulkoisia muutoksia. Niitäkin voi tapahtua, mikä usein koetaan positiiviseksi. Liikkuessa oppii asioita, mikä rakentaa aivoihin uusia yhteyksiä, mikä voi auttaa kyseenalaistamaan omia jumiutuneita näkemyksiä. Liikunta mahdollistaa minäkuvan muutoksen, itsensä voi kokea pystyväksi, kehittyväksi ja ehkä ihan toisenlaiseksi, mitä aiemmin luuli. Liikkuminen antaa hallinnan tunnetta omaan vartaloon ja omaan mieleen. Sen avulla oppii sietämään epämukavuutta sekä löytämään tyytyväisyyttä. Sen avulla saa kaikkialla muualla pyörivän levottoman sielunsa asettumaan paikoilleen ruumiinsa sisäpuolelle. Ennen kaikkea liikkuessa pääsee kokemaan syvää iloa ja kiitollisuutta omasta ruumiillisuudestaan ja omasta olemassaolostaan – asioita, joita masentuneena saattaa pitää mahdottomina.

Uskon, että joillain ihmisillä liikunta voi jopa parantaa masennuksen, kun muuttuneet uskomukset itsestä, käyttäytyminen, sosiaaliset suhteet ja aivokemia vaikuttavat toisiinsa. Lisäksi uskon, että apua siitä on vähintään lähes jokaiselle, sillä onhan liikkuminen meille jo lajina luontaista ja välttämätöntä. Silloinkin kun se ei ole harrastus, jota kohtaan tuntee intohimoa, liikunta auttaa biologisesti. Jos intohimo sattuu syttymään, vielä parempi.

Pakolla ja vastentahtoisesti body pumpiin raahautuminen ei paranna ketään tuosta vain, mutta fyysinen aktiivisuus itseä miellyttävällä tavalla auttaa hyvin suurella todennäköisyydellä. Sille pitäisi vain antaa mahdollisuus ja aikaa, eikä tyrmätä suoralta kädeltä vähättelynä. Tähän ei valitettavasti riitä Käypä hoito -suositukset, vaan tarvittaisiin jotain oikeita toimenpiteitä. Sillä välin kun niitä toivon mukaan terveydenhuoltoon saadaan, haluan sanoa masennuksesta kärsiville: jos mitenkään pystyt, yritä liikkua. Lupaan, että se auttaa. Ja masentuneiden läheisille: jos mitenkään pystyt, yritä auttaa läheistäsi liikkumaan. Lupaan, että autat.

***

I firmly believe that moving your body will ease your mind, no matter what's the problem.

Kommentit (28)

Mam

Juuri näin. Itse vaikean ja pitkäkestoisen masennuksen läpikäyneenä voin sanoa, että aloin jossain vaiheessa ihmettelemään kuinka yhteiskunta tukee kaikenlaisissa terapioissa käymistä ja lääkkeiden syömistä. Että miksei voisi hakea tukea vaikka kuntosalijäsenyyteen, tai mihin vain liikuntamuodon harrastamiseen.

Liikkuminen muistuttaa kehostamme, syöminen petraantuu, tulee ryhdikäs olo ja jaksaa paremmin. Miten se ei voisi olla vaikuttamatta positiivisesi omaan minäkuvaan? Minua myös kiukuttaa iänikuiset jaappaamiset siitä, miten masennuksen sairastaminen ei ole niin yksinkertainen juttu. Eihän siitä parannu "ylös, ulos ja lenkille" -periaatteella, muttei siitä parannu sohvaperunanakaan. Jos jotain yrittäisi itse asialle tehdä, on liikunta aika helppo ratkaisu. Saati istua monta vuotta terapiassa ja mussuttaa kymmenettä erilaista mielialalääkettä. Ja juuri tässä se pointti varmaan onkin: sinä voit vaikuttaa siihen, miltä sinusta tuntuu. Liikunta on aika jees juttu kokeilla tätä hommaa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Just näin. Toi että itse pystyy vaikuttamaan on aika hankala juttu, koska se vaikuttaa niin helposti syyllistämiseltä. Mutta se on totta.

Jotain tukea saisi ehdottomasti olla myös liikkumiseen. Ei sen tarvitse korvata lääkkeitä ja terapiaa, mutta olla edes lisänä.

Kuntoileva tantta

Olin takavuosina työttömänä useissa pätkissä. Pidin itseni järjissäni pitkillä lenkeilläni, hiihtämällä ja uinnilla. Omalla kohdallani liikunta toimi ennaltaehkäisevänä. 

FAW

Itse ainakin voin rehellisesti sanoa että liikunnalla oli valtavan iso merkitys siinä että pääsin oman masennukseni yli. Ei se ollut ainoa syy, mutta se tuki parantumisprosessia. Liikunnasta saa energiaa, hyvänolontunnetta, onnistumisia ja tuntee itsensä paremmaksi. Ei siitä ainakaan haittaa voi olla. Ymmärrän kyllä että masennusta on eri tasoista ja on ihmisiä joiden masennus on niin syvää, että pelkkä sängystä nouseminen voi olla mahdotonta. Tiedän kuitenkin myös, että ei se masennus odottamalla parane.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Olen ihan samaa mieltä. Tässä pitäisi pystyä erottamaan se, että syyllistetäänkö vai yritetäänkö auttaa. Kyllähän monissa fyysisissäkin vammoissa liikunta auttaa toipumaan nopeammin, kun taas joskus vamma on sen luonteinen, että ei sen kanssa aluksi voi liikkua.

Liina

Mä uskon vahvasti liikkumisen merkitykseen. Lisäksi uskon tosi vahvasti kävelyn ja sen tyyppisten lajien merkitykseen ylipäänsä järjissään pysymisessä: kävelynhän on käsittääkseni ihan tutkittukin aktivoivan aivoja tavalla, joka on merkityksellinen hyvinvoinnin kannalta. (Olemme kehittyneet kävelemään.)

Kun veljeni kuoli, perheeni sai ohjeen: syökää, nukkukaa, ulkoilkaa. Tämä siis surun hoitoon. Masennus ei ole surua, mutta jos oikaisen kauhealla tavalla, voin ehkä väittää, että tavallaan se sitä kuitenkin on - se vain ei ole suhteessa koettuun todellisuuteen. (Jotain hyvää surussakin siis: se on ymmärretävää ja helposti selitettävää, mikä ei ole aivan pieni etu.)

Kävelimme tuolloin tosi paljon. Samaa on sanonut työkaverini, joka hiljattain menetti vaimonsa. Hän on kävellyt, kävellyt ja kävellyt. Se on auttanut surun käsittelyssä.

Nyt, kun olen viime kuukaudet lähinnä laiskotellut, huomaan sen kyllä hyvinvoinnissani. Henkisellä puolella. En myönteisesti.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kyllä. Se tässä keskustelussa on musta helposti ongelma, että liikunta nähdään jonain ulkoisena asiana, jota pitää suorittaa. Vaikka se on hyvälle terveydelle vähintäänkin edellytys ja olennainen osa ihmisen toimintaa.

poppis / pikkuliten

Todella hyvää pohdintaa. Yhdyn kirjoitukseesi täysin. 

Lisäisin tähän vielä yhden seikan: Liikuntaharrastus, oli se sitten kävelyä tai ohjattua liikuntaa, pakottaa masentuneen pois neljän seinän sisältä. Konkreettisesti kaatuvat seinät saa jätettyä edes hetkeksi taakseen ja happi pääsee jylläämään elimistössä. 

Näin on.

Sain keskivaikean masennuksen diagnoosin ja nivaskan reseptejä. Tutustuin lääkkeisiin ennen kuin menin hakemaan ja hyvä niin, tuskin olisin vieläkään kunnossa niillä myrkyillä. Liikunta auttoi, pitkät lenkit juosten, omassa rauhassa ja se että tukiverkko kannatteli arkea päävastuullisena.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo mä suhtadun kanssa lääkkeisiin epäluuloisesti, mutta on tietysti hyvä että niitäkin on. Tämä nykyinen hoitosysteemi, että kaikki kuntoon pelkillä lääkkeillä ei vaan ole paras mahdollinen ratkaisu.

Sanna

Juuri näin. Lääkeillä on paikkansa, mutta jos ei ongelman alkusyyhyn päästä käsiksi, eivät ne pitkälle kanna.

Vierailija

Olet mielestäni kuvannut aika ymmärtäväisesti masentuneen suhdetta liikuntaan.
Itse kärsin vaikeasta masennuksesta ja yritän liikkua, koska periaatteessa tiedän sen auttavan. Ongelma on vain, etten koskaan jaksa lähteä liikkeelle yksin. Minulla ei ole kovin paljon ystäviä ylipäätään ja liikkuminen on siis vain itsestäni kiinni. Kuntosalikortti ei siis auta vaikka se olisi ilmainen, jos kuntosalille ei kerta kaikkiaan jaksa lähteä, eikä kukaan ole kannustamassa liikkumaan. Siinä sitten vain makaa sängyssä ja miettii, että katsoisiko Frendien uusinnan vaiko tappaisi itsensä ja kumpaakaan ei jaksa tehdä. Näin siis pahimmilla hetkillä.
Liikunta olisi varmasti hyvä lisä masennuksen hoitomuodoksi, mutta luulen, että masentuneet liikkuakseen vaatisivat liikunnanohjausta ja sitä, että heidät määrättäisiin liiikkumaan esim. lääkärin taholta. Ainakin uskoisin, että itselläni auttaisi jos liikkumistani tuettaisiin.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo ymmärrän kyllä. Minunkin on välillä vaikea nousta edes ylös, ja silloinkin kun on kaikki hyvin, ei ole aina helppoa lähteä liikkumaan.

Uskon kanssa, että siitä olisi apua, jos jotain tukea ja "pakkoakin" voisi saada. Musta olisi tosi tärkeää, että tämä huomioitaisiin terveydenhuollossa, mutta toki ne resurssit on nyt jo rajalliset jne... Tämmöinen "liikunta auttaa" -tyyppinen saarnaaminen sinällään helposti kääntyy itseään vastaan.

Toivon, että voit paremmin ja että saat joltakulta tukea :)

Vierailija

Edeltävä kommentti tuo lopussa esiin yhden todella tärkeän näkökulman. Nimittäin sen, miten vaikea on pitää itseään onnellisena, hyväntuulisena ja hyvinvoivana silloin kuin ei voikaan liikkua. Jokainen saa tästä vihiä näin flunssakaudella. Turhautuneisuus alkaa nopeasti tuntua kun ei jaksa liikuttaa itseään. Henkkoht liikkuminen ollut aina luonnollinen osa olemassaoloa; en ole ollut himoliikkuja tai tavoitteellinen urheilija, mutta silti aina säännöllisesti harrastanut monipuolisesti liikuntaa ja eri lajeja. Ihan koska se on ollut kivaa ja täysin luontaista, kuten lapsilla. Nyt olen sairastanut vuosia & sen myötä fysiikka mennyt jatkuvasti alaspäin. Tämän myötä vasta todella tajunnut kuinka iso voimavara -kaikkeen- on liikunta ollut. Koen, että minulta lohkaistu suunnaton pala elämää ja olemassaoloa tämän myötä pois, -kuin myös tietenkin yksi suuri mielihyvän ja henkisen tasapainon lähde. On todella kovan (henkisen)työn edessä säilyttää mielen kantti ja kestää jatkuvaa huonoa oloa kehossaan, kun sitä ei pääse purkamaan/elvyttämään liikunnalla. On täysin ymmärrettävää, että kehollisuuden merkitys ihmiselle on valtava. Muutenhan meille ei olisi tätä runkoa edes luotu,pyörisimme täällä pelkkinä tyytytyväisinä sieluina :) Mielen voima on vahva, mutta kyllä sitä kehoa tueksi olemassaoloonsa kaipaisi. Olen saanut taistella kovasti, ettei liikunnan vähyys ole aiheuttanut itselleni masennusta.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Ymmärrän tosi hyvin mistä puhut. Itse huomaan kanssa heti, jos en kiireen tai vaikka sen flunssan takia pääse liikkumaan. Usein se alkaa myös kasautua, kun tulee taukoa on vaikeampi lähteä, eikä sitä kierrettä ole helppo katkaista vaikka ymmärtää, että olo vaan pahenee. Ja tämä on hankalaa ihan näin terveenäkin, että ei tämä kyllä yksinkertainen juttu ole.

Vierailija

Asia ei tosiaan ole yksinkertainen. Kaikki yllä kerrottu piti paikkansa kohdallani: pääsin hikiliikunnan avulla irti masennuksesta ja masennuslääkkeistä jne jne. Kävi kuitenkin niin, että valitsin lajini väärin. Harrastin päivittäin juuri niitä kahta lajia, joita minun ei olisi koskaan pitänyt aloittaa. Rikoin itseni, ja nyt olen ollut jo yli kaksi vuotta lähes täydellisessä liikuntakiellossa. Arvatkaa vaan, kuluuko masennus- ja kipulääkkeitä. Harmittaa kovasti. Kävi ilmi, että minulla on synnynnäinen poikkeavuus, joka tekee minut alttiiksi tietyille rasitusvammoille. En pysty enää koskaan juoksemaan, hiihtämään, pelaamaan pallopelejä tai joogaamaan. Liikunta ei valitettavasti sittenkään sovi aivan kaikille, tämä voinee kuka tahansa ortopedi kertoa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Voi ei, todella ikävä kuulla :(

Toivon, että tulet voimaan paremmin ja että sinulla on joitain muita ilonaiheita elämässäsi :)

Iiris

Olen liikkunut aika aktiivisesti 15 vuotta. Silti olen samaan aikaan sairastanut pari masennusta. Lääkkeet ei auttanee, ainoastaan pitkäkestoinen terapia auttoi. Liikunta auttaa kun liikkuessa ei ehdi ajatella niitä masentavia ajatuksia, mutta sitten pitäiskin liikkua 24 tuntia vuorokaudessa. Tokihan ilman liikuntaa olisin saattanut olla pahemmassakin jamassa, mutta eipä osastohoitoa paljon pahempaa enää ole.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Vaikeahan sitä on sanoa, mikä olisi tilanne ilman, mutta fyysinen aktiivisuus on yleensä aina hyväksi terveydelle, vaikka mielialassa ei huomaisikaan eroa. Hienoa, että olet saanut terapiaa ja siitä on ollut apua. Toivottavasti voit nykyisin hyvin :)

Masentunut jo toisessa polvessa

Kova väite että liikunta parantaisi masennuksen!
Ei käy kieltäminen etteikö liikunta tekisi hyvää masentuneellekin, olo tuntuu parammalta ja keveämmältä jo 20 minuutin metsälenkin jäljiltä mutta että parantaisi masennuksen, sitä en usko!
Liikunta lievittää oireita, ei paranna!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä uskon, että se riippuu tapauksesta. Masennukseen on niin paljon syitä. Jos taustalla on huonot elämäntavat, sosiaalisten suhteiden puute, huono nukkuminen, päämäärättömyys, mielekkään tekemisen puute, liiallinen alkoholin käyttö jne., mitkä johtavat siihen, että elinpiiri kapenee, tavoitteet ja elämänhalu jää pois ja aivokemia häiriintyy, niin liikuntaharrastus voi olla tosi ratkaisevassa asemassa paranemisessa. Toki se yleensä silloin sisältää paljon muutakin kuin pelkkää treenaamista: kavereita, tavoitteita, päämäärän, elintapojen isomman muutoksen jne. Sinänsä liikunnasta puhuminen voi antaa vähän heppoisen kuvan asiasta.

Hyvä blogi

Lievä masennus voi toki johtua näistä em. syistä, mutta keskivaikean ja vaikean taustalla on jotain muutakin kuin huonot elämäntavat. Tietysti silloinkin liikunta on hyvä lisä kokonaisuudessa, ja varmasti auttaa ja lievittää oireita.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012