Minulla on uusi teoria siitä, miksi ihmiset harrastavat joogaa. En toki ole luopunut edellisestä näkemyksestäni, kunhan täydennän sitä vähän edettyäni valaistumisen polulla.

Luin äskettäin Liinan postauksen, jossa ohimennen spekuloitiin, että joogaohjaajilla riittää työtä tulevaisuudessakin. Etenkin heillä. Nyökyttelin, kääräisin joogamattoni kainaloon ja painuin Koffariin.

Puistossa makasin puun alla ja tuijottelin aurinkolasieni läpi lehvästöä ja levästön läpi taivasta. Ohjaaja ehti sanoa lauseen tai kaksi, ja olin jo hyvin kiitollinen aurinkolaseistani.

Hän sanoi jotain sellaista, mitä joogaohjaajat nyt tapaavat sanoa: Saat olla tässä. Sinun ei tarvitse muuta kuin hengittää. Sen tyyppistä.

Aloin itkemään. Tuo ihana nainen sanoi, että saan olla tässä! Että minun ei tarvitse tehdä mitään! Että kaikki on hyvin! BYÄÄ!

(Tarkalleen ottaen en voinut olla tekemättä mitään. Sosiaalinen paine laittoi minut vääntäytymään kivuliaisiin asentoihin ja biologiset vaistoni käskivät minun killittää silmänurkastani, missä lapseni olivat. Mutta silti.)

En ole suorittajatyyppiä. Pystyn olemaan tekemättä yhtään mitään, ja ahdistun siitä vain aavistuksen. En tee edes yleisesti suorittamisena pidettäviä asioita suorittamisen takia: minähän juoksen maratoneja pelkästään huvikseni ja voin ihan hyvin jäädä kesken juoksukisan syömään metsämansikoita polun vierestä.

Silti helpotun ihan liikutukseen asti, kun joku tuntematon nainen sanoo minulle (ja kymmenille muille ihmisille), että minun ei tarvitse tehdä mitään.

Uskon, että monet käyvät joogassa juuri tämän takia. Me haluamme kuulla jonkun sanovan, että kaikki on hyvin, ja että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Osa maksaa samasta terapeuteille hirveitä summia.

Terapeuteissa on kyllä se ero, että he eivät sano että kaikki on hyvin, ja heille täytyy tunnustaa kaikenlaista. Joogaohjaajat eivät kysy minulta muuta kuin osaatko seistä päälläsi, haluatko että autan sinua ja onko selässäsi jotain ongelmia (Kyllä. Joo. Ehkä.).

Jollain tavalla tämä ajatus kauhistuttaa minua. Mitä tämä kertoo yhteiskunnastamme? Kuinka vieraantuineita ja yksinäisiä me nykyihmiset oikein olemmekaan! Ei jossain alkukantaisen yhteisöllisessä heimomeiningissä tarvita törkeänmakeisiin kuositrikoisiin pukeutuneita supernotkeita nuoria naisia kehottamaan heimolaisia keskittymään hengittämiseen ja kertomaan kuinka kaikki on hyvin just nyt. Ei varmana!

(Mistä tulikin mieleeni, että taidan tarvita uusia törkeänmakeita kuositrikoita.)

Mutta onko se kauheaa? Noin niinkuin yhteiskunnallisena ilmiönä? Kertooko se jostain vieraantumisesta ihan oikeasti? Vai kauhistuttaako minua eniten se, että haluan jonkun höpöttävän minulle rohkaisevasti ja rauhoittavasti?

Kun eikö se nyt ole ihan fuulaa? Kun enkö minä nyt osaa olla ihan rauhassa muutenkin? Ja ennen kaikkea, eikö se ole jotenkin aneemista ja noloa? Noloa, koska ajattelen olevani aikuinen ja kompetentti ja aneemista, koska eihän se ohjaaja minulle puhu vaan sanoo kaikille samat jutut.

Niin niille kaikille muille. Jotka hekin käyvät joogassa kuullakseen rauhoittavaa höpötystä. Käyttehän?!

***

I love how in yoga class I'm told how everything is ok. But I also find it quite disturbing. Like why do I need some random flexible girl to whisper me sweet nothings? WHY?

Kommentit (11)

Katja Alakotila

Mutta mitäs pahaa siinä laukeamisesta on? :) Uusia kokemuksia ja hyvä mieli. Etenkin jos vanhallapiialla on silmät auki ja ymmärtää kyseessä olevan auervaara... :D Mikäs siinä! Antaa mennä vaan! Let go, breathe and live. ^_^

Katja

LANKEAMISESSA! Ei laukeamisesta... X) Tai... no... varmaan toisaalta siitäkin... :D

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

No ehkä sitä voisi ajatella näin ja kun pitää päästää irti, niin päästää irti siitä mä en usko tota höpinää -kelasta :)

Lisbet

Juu, kyllä rauhoittava höpinä on yksi osa joogan viehätystä. Ei oikeastaan haittaa, vaikka kaikkea sitä höpötystä ei uskoisikaan - jotenkin siitä kuitenkin tulee hyvä olo. Vähän kuin aika hidastaisi kulkuaan.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Just näin, erinomainen kuvaus!!!

Järjellä ajateltuna mua suorastaan ärsyttää kaikki joogaan liittyvä hungalabungala. Mutta kun olen siellä, niin uskon lähes täysillä :D En usko niitä chakrajuttuja ja johonkin ruumiinosaan hengittämisiä ym., mutta niitä rauhoittavia höpinöitä kyllä!

Lukija

Joogahan on ensisijaisesti henkistä harjoitusta, ja mitä kauemmin sitä harrastaa, sitä enemmän huomaa psyykkisiä ja hengllisiä vaikutuksia. Sellaisessa ei ole mitään noloa, se on ihmiselle tärkeää. Joogaa mainostetaan kuositrikoissa poseeraavilla nuorilla naisilla, kuten melkein kaikkia lajeja, ja se saattaa olla kimmoke aloittaa laji. "Mäkin haluan näyttää tuolta!" Mutta idea on oppia rentoutumaan, tuntemaan itsensä ja hyväksymään itsensä, mistä saattaa seurata myös hengellistä edistymistä, kuten kokemuksia olemassaolon ymmärtämisestä, myötätunnon lisääntymistä ja yhteyden kokemista kaikkeuteen. Se, että joku, olkoon sitten vaikka joogaopettaja, osoittaa hyväksyvää myötätuntoa, on tärkeää että kehittyisi itse tuntemaan myötätuntoa.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo. Mulla on vähän vaikeuksia hyväksyä sitä ajatusta, että joogaisin jonkun muun syyn kuin liikunnan takia. Mikä on hassua, koska voin ihan hyvin sanoa, että en suurimmaksi osaksi en juokse liikunnan takia, varsinkaan pitkää matkaa, vaan se on pikemminkin melkein uskonnonharjoittamista kuin treeniä.

En tiedä, miksi suhtaudun joogaan niin ristiriitaisesti. Nyt mä olen yrittänyt vaan hyväksyä sen, että mulle tulee joogasta hyvä olo, ilman sen enempiä analyyseja :)

Lukija

Willigis Jäger, eräs katolilaiseen ja zeniläiseen perehtynyt mystikko, joka pitää mietiskelykursseja, on sanonut kirjassaan, että monet ovat kertoneet hänelle saavansa lenkkeillessään kokemuksia, joita he kuvailevat meditatiivisiksi. Oon monesti kuullut juoksijoiden sanovan tämänsuuntaisia asioita, että pää tyhjenee, jännitykset poistuu ja asiat selkeytyy juostessa. Ja itelle tapahtuu ihan samanlaista juostessa: täydellistä läsnäoloa kehossa, juoksuun ja ympäristöön sulautumista, ajatteleva minä siirtyy taka-alalle ja mahdollistaa kehollisemman ja sitä kautta yhteydellisemmän kokemuksen muuhun maailmaan. Yhteydellisemmällä tarkotan tunnetta, kun maisema soljuu ihmeellisesti, joustessa on vain omaa liikettään ja kokee olevansa osa tätä ihmeellisen kaunista maailmaa ja se on hämmästyttävän riemastuttavaa. Että ei ihme jos ihmiset lenkkeilee! :D Ja tietty juoksu myös vaatii vähän itsensä voittamista ja kohtaamista, mikä on myös tärkeää ja mahdollistaa sen yhteyden.

Ei juoksu varmaan kaikille oo sellasta, mutta joillekin. Ja siis harvoinpa sitä tulee hölköteltyä tollasissa tiloissa, ne tulee ja menee pyytämättä kuten joogatessakin.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012