Tänään on ollut vähän nihkeä olo. Pyörin kesäpaikan S-marketissa ja koin eksistentiaalista tyhjyyttä.

Ostaisinko kirsikoita. En. Mitä ruokaa. En tiedä. Unohdin lapsen toivoman banaanijogurtin. Tuijotin lehtihyllyä. Jotakin puuttui elämästäni, koin epämääräistä levottomuutta.

Pyöräillessä kaupasta tajusin. Minulla on marablues!

Kaksi päivää maratonista, sopii taudinkuvaan. Hassua, että se tulee, vaikka lähdin juoksemaan vailla suunnitelmia, vailla harjoittelua, vailla tavoitteita. 

Hassua sekin, että ehdin unohtaa koko ilmiön kun olin puoli vuotta ramppaamatta jatkuvasti juoksutapahtumissa. Jännää sikäli, että ilmiö ei tunnu liittyvän lainkaan tulokseen, vaikka se ei ihan toivottu ollutkaan. Ehkä kaipaan vain lisää, kun se taas oli niin kivaa...ööh.

Onneksi on seuraava kalenterissa jo! Ja täytyy varmaan täyttää samalla koko loppuvuosi. Ateena vähän siintelee mielessä, mutta pelkään, että marraskuisessa Kreikassakin on liian kuuma. Ehkä Nizza? Frankfurt? Vantaa?

 

Kuvissa loikitaan poikasten kanssa maalla. On ne vähän notkeampia.

***
I was gloomy and could not understand why. Then I realized, I suffer from marathon blues, of course.

Kommentit (2)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012