Uimahyppykisojeni tulokset tulivat. Lopultakin.

Olin kymmenen parhaan joukossa. Tarkemmin sanottuna kymmenes. Kisassa oli enemmän osallistujia kuin kymmenen, mutta sillä nyt ei oikeastaan ole väliä, kuinka monta. Ensinnäkin siksi, että en ollut viimeinen, ja olin tosiaankin kymmenen parhaan joukossa!

(Kertauksena, tai jos et tiedä: Kisoissa vaihdettiin hyvin osaamani hyppy viisi minuuttia ennen alkua sellaiseen, minkä olin tehnyt kerran. Myös tavoiteltava merkki vaihtui aloittelijoiden perusmerkistä rautamerkkiin, jossa pitää saada enemmän pisteitä.)

Ne muut syyt:

A.) Sain täsmälleen sen verran pisteitä, mitä olisin tarvinnut perusmerkin suorittamiseen. Henkilökohtais-moraaliselta kannalta katsottuna siis läpäisin sen.

B.) Menin niihin kisoihin ja koko uimahyppyhommeliin siitä huolimatta, miten kauhuissani olin.

C.) Hyppäsin vieraan hypyn lyhyellä varoitusajalla kisoissa, ja olosuhteisiin nähden oikein hyvin vieläpä.

D.) Edellistä edelsi vain pienimuotoinen hepulikohtaus ja melko laimeaa voimasanojen käyttöä.

E.) Noin viidentoista hengen kurssiporukasta merkin sai kolme henkilöä, joten en synkeistä luuloistani huolimatta edustanut yksikseni ultimaalista paskuutta.

F.) Vertailu muiden hyppyseurojen käytäntöihin osoitti, että toisissa paikoissa merkin saa suoritettua pelkästään hyppäämällä sinne altaaseen. Pisteitä ei jaeta, eikä kotiin lähetetä monistenivaskaa, jossa on nöyryytyksen maksimoimikseksi eriteltynä joka ikisen hyppytulokset. 

G.) Edellä mainitun monistenipun ottaessa päähän en kironnut koko lajia ja kaikkea siihen liittyvää, vaan kaivoin esiin drinkkilasikuvioidun uikkarini ja suuntasin hallille hyppäämään. Ja hyppäsin siellä kunnes kuulutuksessa ilmoitettiin uintiajan olevan ohi vuoden 2015 osalta. (Itse asiassa hyppäsin vielä pari kertaa senkin jälkeen. Koska minua ei yksinkertaisesti pysty pysäyttämään.)

Miten tästä eteenpäin? En tiedä. En ole ihan tyytyväinen kaikkeen nykyisessä paikassa, mutta uudet ihmiset, uusi kurssi ja uusi selittely valmentajille siitä, miksi en vain voi mennä ja hypätä alas kolmesta metristä...en tiedä jaksanko. En tiedä jaksanko sitäkään, että joutuisin edelleen vääntämään itseni kanssa siitä, että hypätäänkö tänään kolmosesta vai ei.

Kyllä sitä miettii, että mikä tässä muka kiehtoo. Lajissa, jossa onnistuu yhden kerran ehkä kolmestakymmenestä yrityksestä, ja silloinkin onnistuu vain omasta mielestään. Lajissa, jossa epäonnistumisen seurauksena ei tunne itseään ainoastaan kyvyttömäksi ja kädettömäksi vaan jossa saa lähes kirjaimellisesti turpiinsa. Lajissa, jossa on kylmissään ja märkä ja jossa saa hengityselimensä täyteen jotain, joka ei ainoastaan ole sinne kuulumatonta, vaan myös hengenvaarallista.

Toisaalta... Uimahyppääjältä vaaditaan hyvää koordinaatiokykyä, rytmitajua, avaruudellista hahmotuskykyä, voimaa ja nopeutta, rohkeutta ja pitkäjännitteisyyttä, luontaisesti hyvät ojennukset sekä tyylikkyyttä esittämisessä.

Uimahypyn ilmalento kestää 1,2-1,7 sekuntia, jona aikana hyppääjä tekee tarvittavat voltit, kierteet sekä ojentaa hypyn veteenmenoa varten. Veteenmenovaiheessa hyppääjän nopeus on kerroksilta hypättäessä yli 50 kilometriä tunnissa. (Uimaliitto)

Kuka tuollaiselle voi sanoa ei? Etenkin, kun kaikki tuo tehdään minimaalisessa vaatetuksessa.

 

Ylin kuva oli se koko homman tavoite. Kuvassa Voittajat poseerauksineen, kuva mitä ilmeisimmin OTTOIzakaya.

***

It's about me & olympic diving again. I guess we're still seeing each other but I really don't know is this going anywhere. But sometimes I found myself dreaming about making a commitment.

Kommentit (2)

citypupu

Olen itse tullut tulokseen, että usein ne kaikista v-mäisimmältä tuntuvat jutut on just niitä, josta saa taivaallisimmat kiksit. Että anna mennä vaan. Ainahan voi sitoutua vain seuraavaksi kurssiksi eteenpäin.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012