Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Lempilauseitani. Eikä syyttä, tottahan se on.

Olen vähän hermoheikkouteen taipuvainen, joten se, etten tiedä, mitä on tulossa, ahdistaa kovasti. Olen vähän masokismiin taipuvainen, joten se, etten tiedä, mitä on tulossa, innostaa kovasti.

Tämä vuoden osalta suunnitelmat ovat täysin auki. En muista milloin viimeksi olisi ollut tällainen tilanne. Olen ilmoittautunut ainoastaan yhteen kisaan. Kalenterissa ei ole yhtäkään varattua matkaa, ei edes tuohon kyseiseen kisaan. Mitä tapahtuu? En tiedä. Minne menen? En tiedä. Mitä teen? En tiedä!

Jotain on sentään, mitä odottaa...kuva kirjani kannen kuvauksista.

Suunnitelmattomuus vähän huolettaa. Ennen kaikkea siksi, että silloin helposti käy niin, että ei tee mitään. No, ensimmäinen askel ennen suunnitelmaa on haaveilu. Otetaan sitä sitten tähän väliin.

*Se ainoa kisa, johon olen ilmoittautunut, on Transgrancanaria. Olen kanittanut matkan hankintaa, koska saatan ehkä olla tuolloin purjehtimassa Karibialla. Luit oikein. Kyseessä on eXXpedition-hyväntekeväisyyshanke. Rahoitus vaan puuttuu, joten ykköshaaveeni on, että saan sen kasaan.

*Marojen takia varpaani ja varpaankynteni ovat suhteellisen järkyssä kunnossa. Tämä on pidätellyt minua palaamasta aktiivisesti baletin pariin, mutta en taida enää kestää. Menkööt loputkin mitä on, haluan palata kärkkäreille.

*Melkein ajattelin, että maratonit saavat nyt hetkeksi jäädä, mutta enpä taida uskoa että niin käy. Maailmahan on täynnä hullun kiinnostavia maroja (vai pitäisikö sanoa hullua kiinnostavia maroja…), ja ykkösenä nyt on mielessä Kiinan muurin maraton. Istanbul ja Nizza ovat houkutelleet pidemmän aikaa, sekä tietysti Medoc! Pikkuisen tekisi mieli myös vetää viimevuotinen mara kahden kuukauden välein -juttu uusiksi, tai jopa juosta yksi per kuukausi...

*Parina edellisenä vuonna olen halunnut osallistua Nike Women's yöjuoksusarjaan. Tapahtumaa on järjestetty eri kaupungeissa, kuten Tukholmassa, Lontoossa, Pariisissa ja Milanossa, ja startti on joskus kymmenen aikaan illalla. Maalissa on saanut paikallisen designerin tuotteen mitalin sijaan. En tiedä, onko tapahtumaa tänä vuonna, mutta jos on niin oi jospa saisin olla mukana!

*Olen pitänyt itseäni kovin vannoutuneena kaupunkilaisena, ja sellaisena, että en oikein pärjää luonnossa. No pärjäämisestä en tiedä, mutta kummasti kaikki ulkona hengailu, seikkailu ja vaeltaminen on alkanut kiinnostaa. Ehkä palaan Turkkiin Lycian Waylle.

*Käväisin syksyllä Helsinki Adventure Night -tapahtumassa, jossa vähän varovasti kiinnostuin kiipeilystä, pääasiassa siksi, että sain tietää semmoisesta kisasta kuin 24 hours of Horseshoe Hell. Siellä kiipeillään pareittain vuorokauden ajan, teema-asuun pukeutuneena ja lopuksi juodaan kaljaa. Kuulostaa aivan totaalisesti minun jutultani, mikäli ei huomioida sitä, että en pysty nousemaan kolmea metriä korkeammalle. En ehkä kykene mukaan vielä vuonna, jos ikinä, mutta josko sitä testaisi pikkaisen...

*Kuumottavista kisoista kiinnostaa Arctic Challenge. Sielläkin kisataan parin kanssa, kaikissa ilmeisen raskaissa tehtävissä. En tajua miksi haluaisin lähteä mukaan! Tapahtuma on Levillä, ja Levillä ja Pyhällä on kesällä myös jotain tunturimaratoneja. Hhhmm. HHHHMMMM.

*Kesällä on toki myös Terässika, parhaista kisoista parhain, triathloneista erinomaisin. Sinne. Ehdottomasti!

*Jos seuraat minua instassa, olet saattanut huomata, että olen pikkuisen seonnut ilmajoogaan. Voi että se on parasta! Nautin tosi paljon ilmassa killumisesta, mieluiten pää alaspäin. Ja se, että joku koko ajan kertoo mitä tehdä, ihan hengittämisestä lähtien. Samalla on alkanut kiinnostella myös ilma-akrobatia.

*Uimahyppäämisen kanssa olen edelleen kiikun kaakun. En taida malttaa lopettaa sitä, mutta onhan se myönnettävä, että kyseessä ei ole mikään laji-ihastus vaan ihan puhdas viha-rakkaussuhde. Toinen laji, jota kohtaan tunnen hyvin ristiriitaisia fiiliksiä, on telinevoimistelu. Olen saanut itseni kiinni haaveilemasta paluusta sen pariin. (Ja ihan totta hei, järjestäkää nyt joku rytmisen voimistelun alkeistason ryhmä aikuisille Helsinkiin, jookojoo pliis!)

*Laji-ihastuksista puheenollen, slackline innostaa edelleen. Koen vaan pienehköä turhautumista siihen, että säät eivät varmaankaan ole useampaan kuukauteen soveliaat sitä ajatellen. Sekä perinteiseen tapaani siihen, että tunnen kehittyväni niin hi-taas-ti.

*Suunnilleen vuosi sitten kävin kokeilemassa surffausta, ja mitä parhautta se olikaan! Toivon kovasti, että pääsen tänä vuonna surffailemaan enemmän. Surffikurssi esimerkiksi Portugalissa (tai miksei kauempanakin!) olisi mahtava juttu.

*Lisäksi haluan kokeilla kaikenlaista, kuten taitouintia ja ampumahiihtoa ja jääkiipeilyä ja ja… Olen myös pyöritellyt ajatusta siitä, että reissaisin eri maissa testaamassa paikallisia, tyypillisiä tai kliseisiäkin lajeja. Balettia Pietarissa! Can-cania Pariisissa! Ratsastusta Unkarin pustalla! Aloitan haaveksimalla ja kartoittamalla mahiksia Matkamessuilla.

Entäs ne tavoitteet sitten?

Ei ole. Ei sitten mitään. Varsinkin kaikki ulkonäköjutut: ei voisi vähempää kiinnostaa.

Jos pystyn juoksemaan ilman ongelmia, alle kahden tunnin puolikkaan ei pitäisi olla mikään juttu. Toisaalta olen uskonut näin monta kertaa aiemminkin...ja  jo monta vuotta aiemminkin, jos tarkkoja ollaan. Jos pystyn juoksemaan ilman ongelmia ja vähän enempi, neljän tunnin alitus kokonaisella olisi varsin jännää. Vastaavia parannuksia olen ennenkin tehnyt, joten mitenkään mahdoton se ei ole.

Perushaaveeni on pidemmän aikaa ollut oman painon nostaminen penkistä. Haave on vähän hölmö, teen nimittäin penkkipunnerrusta noin kolme kertaa vuodessa. Mitäpä jos otankin tämän ihan oikeaksi tavoitteeksi? Onhan se kuitenkin hyvä yrittää saavuttaakin jotain.

Viime vuonna ja varmaan sitäkin edellisenä oli tarkoitus hankkia lisää notkeutta ja skilssejä. Tekemättä jäi. Olen jälleen siinä tilanteessa, että parfyymini sijaan minut tunnistaa ympärilläni leijuvasta Voltarenin tuoksusta, että kovin suuria odotuksia en tähän vuoteen lataa. Mutta mikäli notkeuden ja epic skillzien suojelupyhimykset ovat puolellani, niin miksipä ei! Aloitin jo käymällä Unisportin käsilläseisonnan starttikurssilla!

***

My plans & dreams for 2016: I want to try all kinds of sports and activities, such as surfing, dancing, acrobatics & climbing. Most preferably abroad.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012