Eilisen onnistumishehkutuksen vastapainoksi sitten jotain muuta. Harmittaa niin, että mieluummin en kertoisi koko juttua, mutta koska treeniblogeissa kaikki aina onnistuvat kaikessa ja ovat tosi hyviä, haluan kertoa, että ei se ihan niin mene. Vaikka onkin ahdistavaa sanoa julkisesti olevansa paitsi huono, myös pikkumainen ihminen, jolla on liian suuret luulot omista taidoistaan.

Aloitin uimahyppykurssin tuossa alkusyksystä. Tavoitteenani oli ennen kaikkea pystyä hyppäämään Sail for good -reissulla veneestä veteen, koska jos sitä kerran ollaan purjehtimassa Välimerellä, niin totta kai siellä hypätään veneestä veteen! Ongelmana oli se, että pelkään sekä korkeita paikkoja että vettä, joten en yksinkertaisesti pystynyt hyppäämään edes uima-altaaseen, edes altaan reunalta.

No menin kurssille, olin aika kauhuissani, itkin niin että räkää valui pitkin naamaa, hyppäsin, hyppäsin, hyppäsin. Lähdin Turkkiin purjehtimaan ja hyppäsin ensin veneen laidalta jalat edellä, sitten korkeammalta jalat edellä ja vielä lopulta veneen laidalta pää edellä. Tavoite saavutettu!

Sitten kuulin, että uimahyppyseura järjestää kisat. Kisat, joissa voi suorittaa merkin ja saa semmoisen pinssin. Koska olen sisimmässäni noin kymmenenvuotias, todellakin haluan sen pinssin. Treenasin kisahyppyjä vimmaisesti, ja uskoin, että ne menevät aika hyvin. Iloitsin, kunnes selvisi, että hypyt pitää suorittaa hyppylaudalta. En tykkää laudasta yhtään, se huojuu ja hötkyää.

No eilen sitten menin jälleen kurssille, ja pääsin/ jouduin koittamaan jokaista kisahyppyä ensimmäisen kerran laudalta. Pelotti, mutta selvisin. Eivätkä ne nyt niin huonosti menneet, eivät ollenkaan! Järjestimme harjoituskisan, eli suoritimme kaikki kisahypyt: jalat edellä etuperin, jalat edellä takaperin ja taittokaato, kaikki laudalta. Keskimmäinen on heikoin hyppyni, koska taaksepäin lähteminen pelottaa. Muut menivät oikein hyvin. Varsinkin jalat edellä eteen, se oli ehkä yksi parhaista hypyistäni ikinä!

Tai niin luulin. Sain tosi huonot pisteet jokaisesta hypystä. Niin huonot, että jos olisin saanut samat jokaiselta kolmelta kisatuomarilta, en olisi edes saanut sitä merkkiä suoritettua. Eikä tässä vielä kaikki. Kokonaispisteeni olivat koko ryhmän huonoimmat.

Tiedättekö, tämä on ihan kauheaa.

Joo, ei pitäisi verrata, mutta kerro minulle kuka ei vertaa, jos kuulee kaikkien muidenkin pisteet väkisinkin? Joo, pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä on saavuttanut. Ja joo, olen sitä mieltä, että ansaitsisin sen merkin tai ehkä jopa mitalin jo siitä, että ylipäätään pystyn hyppäämään sinne veteen ja jopa pää edellä. Mutta silti. Koko ryhmän huonoin!

Eikä se ole ainoa asia, mikä harmittaa. Näen tietysti muiden hypyt, ja tarkkailen niitä, koska yritän ihan tosissani tehdä parhaani siellä. Ohjaaja ei näytä hyppyjä, joten ainoa mahdollisuus oppia näkemällä on katsoa muita. Eivätkä he kaikki niin hyvin hyppää. Jokainen kyllä rohkeammin kuin minä, mutta nilkkoja ja polvia jää ojentumatta ja asennot eivät ole aina kohdillaan ja ja... Itse uskoin, että vaikka en hyppää korkealta tai vaikeita juttuja, hyppäisin sentään viimeistellysti. Mutta nyt mietin, että miten surkea oikein olenkaan ja miten en ole tajunnut sitä itse?

Olen näiden muutamien aktiivisten treenivuosien aikana kehittynyt aivan älyttömästi. Nykyisin tiedän, missä mikäkin ruumiinosani on ja mitä se tekee. Opin nopeasti ja pystyn melko hienovaraisiinkin korjauksiin ja monen asian tekemiseen yhtä aikaa. Kehonhallintani on vähintäänkin hyvää keskitasoa. Edelleen, ei pitäisi verrata, mutta kurssilla on tehty kaikenlaista rapukävelystä kärrynpyöriin ja kuperkeikkoihin ja erilaisiin venyttelyihin, eivätkä kaikki osallistujat suoriutuneet näistä kovin sujuvasti. Ei heidän kehonhallintansa pitäisi olla ainakaan merkittävästi parempi kuin minun. Silti joka ikinen hyppää paremmin kuin minä!

Tiedän kyllä mikä tähän auttaa. Kolmannen kerran: ei pidä verrata. Sekä tietysti se, että treenaa enemmän. Mutta kai saa silti vähän mankua?

Harmittaa ihan älyttömästi. Ihmetyttää myös. Ja nolottaa. En kehtaa mennä niihin kisoihin, kun en osaa hypätä ja olen sielläkin huonoin! On ihan hirveää olla kaikkein huonoin! Vielä hirveämpää siitä tekee se, että olen yrittänyt niin älyttömän paljon. Pelkästään veteen joutuminen ahdistaa edelleen vähintään seitsemässä hypyssä kymmenestä, mutta siitä huolimatta keskityn todella huolella ja mietin joka ikistä asiaa, jotka yritän tehdä oikein. Asento, suunta, kädet, pää, katse, keskikroppa, jalat, varpaat. Hengitä, älä hengitä. Ihan rauhassa vaan, et kuole.

Joo, ei siihen hyppäämiseen kuolekaan. Mutta en ole ihan varma, pystyykö omasta surkeudestaan selviämään hengissä.

***

I tought I was doing fine but it turned out that I really suck at Olympic diving. Later I may turn this into motivation but just now I feel like quitting & crying & feeling sorry for myself.

Kommentit (16)

Saraaaah

Miksi ihmeessä sun blogin sivu soittaa jotain venäläistä keskustelua taustallaan? :D Mun koneella ei pitäisi edes olla virusta kun on tuo Fsecure. Outoa.. :D

kitten

Voi, mulla sama fiilis ollut usein. Esim. kun vuosi sitten aloitin hulluuksissani kamppailulajin. Nyt, parin viime kuukauden aikana, on alkanut vaikuttaa siltä että ehkä kaikki yrittäminen on sittenkin johtamassa johonkin. Uimahyppyyn en kyllä uskaltaisi...kun vettä menee nenään ja voi sattua :)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mäkin oon sinänsä tottunut siihen, että olen huonoin. Enää en aina ole, mutta vuosia olin :) Mutta tässä erityisesti harmittaa se, että mä luulin, että menee ihan hyvin eikä mennytkään :/

Vettä menee kyllä nenään koko ajan! Inhottavaa :D

sanumaria

Jos on kisat, joku on kuitenkin viimeinen. Se ei meinaa, ettäkö se viimeinen olisi automaattisesti huono. Mää olin pienenä aina luistelukisoissa joko vika tai toka vika, koska mukana oli luistelijoita jotka oli treenanneet pari vuotta kauemmin kun mää. Mutta äiti opetti että kisoissa on mukana vaan tietty joukko ihmisiä, ei kaikki. Ja että vaikka on vika, ei se tarkota että olisi huono. 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

No näinhän se on. Ja olen ihan älyttömästi parempi, mitä olin vähän aikaa sitten :) Mutta tässä se ongelma on oikeastaan se, että ei ne muutkaan älyttömän hyvin hyppää, ja mä vielä huonommin siis. Ja olin luullut, että olisin kehittynyt sillee, että olisin ihan ok :/

No sentään nyt mä pystyn hyppäämään pää edellä veteen, kyllä siihen pitää olla tyytyväinen :)

Sanumaria

Näin arvostelulajin harrastajana tiiän just ton että "miten mää olin näin huono (sijoitukselta) kun ei noi muut oo niin paljon parempia)-tunteen. Mut kato sit voi aina lohduttautua että vika on tuomareissa 😂

Lemmi

Olin lapsena aina urheilussa viimeinen kaikessa hiihdosta juoksuun tai pituushyppyyn. Luulin pitkään etten osaa edes juosta, mutta mies kannusti ja nyt menee kympinkin lenkit! Mulla on pääkoppa kauheasti jarrutellut juuri lapsuuden kokemuksien takia. Sitä ei pitäisi verrata itseään muihin, mutta teen sen silti ja sen takia tulee luovutettuakin aika helpolla.. Miten tästä tavasta pääsisi yli?

Kiitos kun jaot tämän lukijoiden kanssa vaikka tuskin asiasta kirjoittaminen kovinkaan mukavaa ollut. Mene niihin kisoihin ja tee parhaasi! 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä en ole koskaan kilpaillut missään, niin oon selvinnyt ihan ok sen kanssa, että olen aika huono kaikessa. Kun tunneilla ja treeneissä voi ajatella vaan, että on treenaamassa ja ihan sama miten menee, kunhan huvikseen puuhailee. Mutta tämä oli yllättävän ikävää, ja varsinkin just sen takia, että se oma kokemus osoittautui vääräksi :/

Mulle on auttanut se, että ajattelen, että en tiedä niiden muiden taustoja. Ja että kaikilla on omat ominaisuudet. Omaan taustaani ja ominaisuuksiini nähden pärjään ihan hyvin yleensä :) (Ja siksikin tämä oli kauheaa, kun kurssilla on just ihmisiä, joille joku kuperkeikka tuottaa vaikeuksia, ja sit se hyppääminen kuitenkin sujuu paremmin kuin mulla...)

Mä nyt mietin että uskallanko mennä vai en. Varmaan olisi hyväksi mennä, mutta nyt ahistaa aika paljon :D

Yritänkö turhaan?

Voi kuule, tuttu juttu. Koulussa aina viimeiseksi valittu ja huonoin. Itse aloitin erään kamppailulajin muutama vuosi sitten ja monet vasta-alkaneet ovat minua parempia. Kouluaikainen liikuntakammo ei auta asiaa ja nyt mietenkin että pitäiskö vain ymmärtää lopettaa tämä liikunta. Kun ei onnistu niin ei onnistu, ehkä se sohva ja kirja minulle sopivampi vaihtoehto.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tiedän tunteen :)

Mua rassaa juoksemisessa kun monet vetävät vaikka puolimaratonin kylmiltään alle kahden tunnin, ja ite on tavoitellut samaa vuosikausia ja ei vaan ole mennyt.

Mutta kyllä sitä on paljon muitakin, jotka ovat "huonoja". Noihin harrastusryhmiin yleensä vaan tuppaa jäämään ne valmiiksi hyvät tai nopeasti kehittyvät, niin siitä tulee sellainen harha, että on ainoa.

Älä nyt lopeta kuitenkaan :) Mä ajattelen aina, että aikuisuuden parhaita puolia on se, että saa harrastaa vaikka on huono. Rahaa tiskiin vaan ja saa kökkeröidä siellä kurssi toisensa jälkeen oppimatta mitään! Kyllähän siitä tekemisestä kuitenkin saa iloa vaikka ei ole hyvä. Tosin saisi enemmän, jos ei murehtisi sitä, että on huonoin...ehkä siitä oppii joskus eroon :)

TaMar

Sä oot kuitenkin joka tapauksessa kauheen rohkea kun lähdet mukaan tälläsiin juttuihin. Aika moni (myös allekirjoittanut) jättää kokonaan väliin jutut, joissa on mahdollisuus epäonnistua/olla huono/olla viimeinen. Vaikka vielä murehdit asiaa, niin olet jo aika pitkällä :)

Mäkin päätin yrittää tehdä jotain vähän pelottavaa, joten mä oon menossa juoksukouluun, ja olen aivan varma että tällä taustalla mä olen juuri se kaikkein huonokuntoisin koko joukosta. Mua pelottaa jo valmiiks se kuntotesti :/ Sekä sen rasituksen, että juuri tuon vuoksi että mikä tunne se on kun se oma paskuus realisoituu kun jossain monta minuuttia muiden jälkeen juokset maaliin kaikkein viimeisimpänä... (en mä tosin edes tiedä minkälainen kuntotesti on tulossa) Mäkin tiedän että ei pitäisi koskaan verrata, mutta tollasessa paikassa on vaikeea olla vertaamatta... Että kai siitä noloudesta nyt kuitenkin selviää?

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

No mä en tajunnut, että tuolla pistetään järjestykseen :D Mutta joo, mä voisin käydä aika vähän missään, jos jättäisin menemättä siksi, että olen todennäköisesti huonoin. Tai ainakin oli noin jonkun aikaa sitten vielä, kun tässä on joitain vuosia vaan mennyt, niin enää ei aina ole huonoin. Enkä ilmeisesti missään vaiheessa ollut toivoton, vaikka se saattoi siltä tuntuakin :D Aina sitä kuitenkin kehittyy, vaikka ei kehittyisi niin nopeasti kuin muut.

Hyvä kun menet :) Mä yritän ajatella, että parempiensa seurassa kehittyy, säkin todennäköisesti yrität enemmän siellä jos muut ovat kovemmassa kunnossa. Ja kuntotesti on väline sulle, jotta näet miten kehityt. Tunnen kyllä ton ahdistuksen kanssa...olen aika monta kertaa ollut se lyhyimmän matkan cooperissa juossut...

Ei se ole noloa jos olet hidas. Olet kuitenkin tullut sinne treenaamaan ja kehittymään. Juoksu on siitä kiitollinen laji, että ei sun kroppa tajua miten hidas olet, yhtä hyvä olo siitä kuitenkin tulee :)

Poppis / pikkuliten

Mä tajusin tällä viikolla etten olekaan niin paska jalkapallossa kuin olen aina luullut. Mut on saatu uskomaan niin pelatessani jengissä yläasteikäisenä. En mä paras ole mutta ihan jees pelailen lasteni kanssa. Hyvä että jo alle viisikymppisenä tajusin tämän.

Ja hei, mä olen takuuvarmasti sua huonompi hyppääjä. Ensi viikolla olemme yhtä hyviä juoksijoita, eiks vaan?!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Mä en kanssa nyt suostu uskomaan tota valmentajaa, olen salettiin tosi hyvä mutta se ei vaan tajua :D Eikä tällä nyt ole niin hirveästi väliä, en usko, että jatkan noita hyppyjä enää vikan kerran jälkeen, kun kuitenkin saavutin sen mitä halusin :)

Ja kyllä! Ollaan ihan parhaita!!! (PELOTTAA!!!)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012