Vanhempana voi vaan toivoa, että saa edes yhden asian omista arvoistaan läpi jälkikasvulleen. Paljonhan sitä on, mitä haluaa opettaa, mutta jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Oletteko huomanneet, että monesti ne asiat, joita tulee saarnattua muille, ovat sellaisia, että oikeastaan puhuu itselleen?

Itsessäni ainakin tunnistan tämän. Ja yksi eniten toistamiani asioita lapsilleni on, että asioita ei pidä jättää tekemättä siksi, että pelkää.

Asioita ei pidä jättää tekemättä siksi, että pelkää.

Voin myöntää, että en puhu vain lapsilleni. Kun mietin millainen äiti haluan olla, niin mietin, millainen en ainakaan halua olla. Oikeasti huonoa äitiyttä on kaikenlaista, ja kaikenlaista sellaistakin on, mitä paheksutaan lähinnä tavan vuoksi. Mutta jos jätetään vakavammat asiat sikseen, niin mitä kavahdan?

En halua olla rannalla ruikuttava äiti. Se, joka sanoo että älä mene sinne, hukut. Se, joka kieltää kiipeämästä puihin ja tekemästä voltteja. Se, joka ei lähde mukaan mihinkään lasten juttuihin: laskemaan vesiliukumäestä, tekemään kärrynpyöriä, hyppimään trampoliinille tai rullalautailemaan, koska on liian pelokas, liian vanha tai liian huonossa kunnossa.

Olen säikky ja nössöilyyn taipuvainen. Vähintäänkin säikky oli omakin äitini, ja pikkuisen varovaisia ja omaan tahtiinsa lämpeäviä ovat myös tyttäreni. Kulkee suvussa siis, joko biologisesti tai sosiaalisesti. Varovaisuus ei ole huono asia. Eikä hitaampi lämpeneminen. Eikä varsinkaan kyky asettaa rajansa ja pitää niistä kiinni, ominaisuus, mikä tässä tuuppivassa maailmassa varovaiselle väkisinkin kehittyy.

Siitä huolimatta menen ja teen ja kannustan menemään ja tekemään. Sillä jos johonkin uskon niin siihen, että merellä olijallla on palkitsevampaa vaikka missä myrskyssä kuin sillä, joka jäi rannalle vääntelemään käsiään.

***

I want to encourage my kids to do stuff despite they might find those scary. I also need to encourage myself as well, as I don't want to be a boring mom who says she's too scared, too old or not fit enough to join her kids' adventures.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012