Istumme itävaltalaisessa pikkukylässä juhlissa. Grill fest, ovat kyltit mainostaneet, kyseessä on paikallisen hengenpelastusorganisaation varainkeruujuhlat. Grill osoittautuu lieväksi pettymykseksi, fest ei todellakaan.

Istumme pöydän päähän ja tilaamme aperol spritzit. Ne tuodaan pienissä, kahvallisissa tuopeissa.

Duo alkaa soittamaan, tanssi alkaa. Kanttiinsa parin metrin alueella tanssii alkuun yksi pari. Charmantisti harmaantunut 50-60-vuotias mies on pukeutunut peiliaurinkolaisehin, farkkuihin ja lippalakkiin. Jalassa on oranssit lenkkarit. Hän vie keski-ikäisiä lähiömutseja kuin Fred Astaire, mitä nyt paljon sekopäisemmin. 

Ryystän oranssia juomaani ja kuolaan. En ole varma, haluaisinko hänen vietäväkseen vai olla hän.

Lisää pareja liittyy tanssilattiaksi muuttuneelle asfalttikentän palalle. Kaikki näyttävät niin onnellisilta. Kaikki tanssivat niin hyvin. Ehkä täällä on jotain ilmassa, jotain, mitä valuu alas Alppien rinteiltä.

Kaikki tanssivat niin hyvin, kaikki ovat niin onnellisia. Siinäpä on tavoitetta elämälle.

Toisaalta, miksi odottaa. 

Kesäilta on lämmin, vaahtopäiset oluttuopit kylmiä. Rytmikäs taputus täyttää teltan, mummo laulaa mukana, setä soittaa lusikoita.

Jotain täällä on ilmassa. Niin, miksi odottaa!

***

Dance while you can.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012