Tulkitsin ilmassa olevan lievää epäilystä, kun kävin lainamassa Gibbonin slackline-nauhan Varuste.netistä. Siis mitä sinä aiot tehdä tuolla? No aion kävellä sillä tietysti, häh!

Se tuntuu sitten aluksi ihan mahdottomalta. Aijjaa.

Sain perusteellisen ohjeistuksen. Alkoi epäilyttää. Ei hemmetti, mistä olin keksinyt, että slacklinella kävely olisi helppoa?

Ensimmäisellä kerralla asennus oli vähän haastavaa, mutta sujui toisella kerralla helposti.

Kyseessä on siis tuommoinen nailonnauha, joka viritetään puiden väliin, ja sillä sitten tasapainoillaan. Narulla kekkalointi alkoi huolettaa toden teolla. Mitä jos murtaisin nilkkani tai ranteeni? Tai molemmat! Siinä menee sitten työt ja harrastukset ja voi apua.

Vielä enemmän huoletti, kun testikaveriksi lupautunut Lotta kertoi olevansa entinen nuorallatanssija (tai siis joskus nuorempana kävelleensä vaijerilla). En osaisi mitään! Miten noloa! (Erityisen noloa siksi, että se Varuste.netin myyjä, jolle hybristelin, oli lupautunut paikalle opastamaan.)

Varovasti paino nauhan päälle. Pelottaa.

Kävi ilmi, että se aluksi tuntuu mahdottomalta -osuus oli totta. Nauha vispasi vimmatusti jalan alla. Kävi myös ilmi, että aluksi oli lyhyt aika. "Mahdottomasta" siirryttiin nopeasti "tosi vaikeaan".

Ihan ensin piti saada paino slacklinen päälle. Sen jälkeen piti saada myös toinen jalka nauhalle. Yrityksiä tarvittiin lukuisia.

Sitten se meni, enkä edes heti tippunut. Vähitellen pystyin sisäistämään saamiani ohjeita: laskeudu alemmas, jos tasapaino meinaa mennä. Katso kauemmaksi. Pidä kädet sivuilla.

Lotta otti jo askeleita. Se tuntui edelleen mahdottomalta. Putoaminen kuumotti, vaikka eihän siinä korkealla oltu. Tippumisen mahdollisuus teki kuitenkin varovaiseksi.

Siis pystyn ihan oikeasti ottamaan tässä askeleen?! Kengät Merrell, saatu.

Sitten sain otettua askeleen! Sen jälkeen useampia! Uskomatonta! Mahtavaa!

Tasapaino kehittyi tekemisen myötä koko ajan. Sain ohjeen keskittyä hengittämiseen putoamisen ja nauhan heilumisen vatvomisen sijaan. Se auttoi, mitä nyt puuskutin aika lailla. Sitten satuin hölisemään jotain muuta mennessäni ja kävelin kymmenen askelta! Tai jopa kaksitoista, juuri niitä ei tultu laskettua!

Olin riemuissani! Askeliin jäi ihan koukkuun: jos menisi vielä yksi. Vielä yksi. Vielä yksi! Nyt tällä kerralla menee vielä yksi enemmän!

Parin päivän päästä testasimme slacklinea uudelleen. Olin sen verran tottunut tasapainoiluun jo, että uskalsin kokeilla muitakin juttuja. Haaveilin jo ekalla kerralla tasapainoliikkeestä, ja tällä kertaa sellaisen saikin tehtyä.

Ei se alkuun ihan ongelmitta sujunut! Tämä ei ole harvinaisen ruma attitude, vaan olen jo matkalla kohti maankamaraa.

Kävely ei ollut ehtinyt muuttua merkittävästi helpommaksi, mutta enää ei pelottanut. Testasin jopa vaakaa, vaikka siitä kaatuminen voisi tarkoittaa naamalleen narulle putoamista. Vähitellen opin myös ymmärtämään slacklinea: kun teen näin, tapahtuu tätä. Tämä ymmärryksen syntyminen on muuten parhaita juttuja välinelajeissa, vähän kuin oppisi uuden kielen!

Tällä kerralla putoiltiinkin enemmän. Saimme päähämme istua, maata ja tehdä pistoolikyykkyjä nauhalla - lienee aika selvää, mitä siitä seurasi.

On se nauha ilmassa, usko pois!

Loppukaneettina todettakoon, että slackline on ihan mahtava vehje. En ole aikoihin testannut mitään niin koukuttavaa!

Vein myös lapset testaamaan, ja he tykkäsivät niin, että kävelyvuoroista oli jatkuva tappelu. Kiva.

Slacklineja myy esimerkiksi Varuste.net, josta tämä Gibbonin nauha oli lainattu, kiitoksia vaan! Kiitos myös puljun omistautuneelle myyjälle, joka tuli - kirjaimellisesti - kädestä pitäen opastamaan lajin pariin.

***

Slackline. Pure awesomeness! I almost did not try it because I tought it was an irritating hippie hobby, but believe me, it's probably the most fun thing one can do in a park (legally I mean).

Kommentit (2)

Eerika3333

Himoitsin yhteen väliin slacklinea, mutta jostain syystä sen hankkiminen jäi. Kiitos himotuksen palaamisesta. :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012