Kroppa alkaa ehkä prakata. Siitä huolimatta rakastan marrasputkea. Pää alkaa selvästikin prakata. Sen takia rakastan marrasputkea.

Astuin ulos rappukäytävästä ja aloin juosta ja heti hymyillä kuin mielipuoli. Puolen kilometrin päässä nauroin ääneen. Kilometrin päässä piti nostaa kädet ylös ja vähän pyöriä ympäri. Eikö juuri silloin joku juossut takaa siihen. Siis kuin ihanaa! huusin. Vähän kyllä hävetti.

Juoksin katsomaan merta. Silloin se oli ihmeellinen. Tai ainahan se on, mutta erityisen ihmeellinen. Aivan tyyni. Hieman usvaa Seurasaaren edustalla. Mustaa, harmaata, vaaleanpunaista. Juoksin takaisin.

Koko putken ajan juokseminen on ollut kevyttä ja helppoa. En käsitä sitä. Itse asiassa mitä enemmän juoksen, sitä vähemmän siitä tiedän ja sitä ymmärrän. Harjoitus on mysteeri ja kroppani on mysteeri ja en tiedä pääsenkö kummastakaan koskaan selville.

Ennen juoksin ”paljon”, verrattuna siihen, että viime aikoina en ole juossut juuri ollenkaan. Silloin juoksu kulki joskus, usein ei. Kun juoksin vähän, juoksu kulki joskus, usein ei. Ehkä hieman useammin kuitenkin. Vähän juokseminen, sen täytyy olla avain, ajattelin.

Mutta nyt kun juoksen joka päivä: tämä ei ole ikinä ollut näin helppoa. Nyt en tiedä, miten olen koskaan voinut ajatella juoksemisen olevan raskasta. Vaikea silti uskoa, että tämä pysyisi tällaisena. Enkä tiedä mitä tapahtuu. Kroppani alkaa prakailla. Ja pääni.

***

I'm losing it. I'm loving it.

Kommentit (6)

TaMar

Kiitos näistä kirjoituksista ja blogista. Olet ihanan hullu ja rohkea ja ehdottomasti yksi parhaista motivaattoreista tämän aloittelija-juoksijan juoksemiseen :) Toivottavasti saat jatkaa marrasputken voittoisana loppuun asti!

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Olipa ihana kommentti, kiitos :)

Toivon myös, mutta täytyy katsella nyt miten jalka tämän ottaa.. Tsemppiä sulle juoksemiseen :)

Katri

Sä saat juoksemisen kuulostamaan siltä, että minunkin pitäisi kokeilla. Vaikka mä en tykkää juoksemisesta ja mulla prakais varmaan heti nilkka, jossa on vanha vamma. Mutta juokseminen, se voisi olla silti mahtavaa. 25 minuuttia, ei kai se nyt niiiiin paha ole.

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kokeile! Mäkin luulin, että mä en tykkää juoksemisesta! Musta se oli ihan kauheaa :D Mutta se onkin mahtavaa!

25 minuuttia ei ole paha. Jotenkin tosi paljon helpompaa mennä kun on tuollainen lyhyt aika mikä pitää saada täyteen eikä joku tietty kilsamäärä tai muuta. Ja voithan sä ottaa vaikka vartin jos haluat :)

poppis / pikkuliten

Mä niin näen sut juoksentelemassa ja kukkumassa pitkin rantoja :)

Kiitos kun imaisit mut marrasputkeen. Toistaiseksi hyvin menee, vaikka mulla on (tässäkin) omat säännöt. Kroppa ei kestä joka päivä juoksua, varsinkin kun välillä tulee innostuttua 16-20 kilsan vetoihin. Niinpä pidän pari juoksutonta päivää viikossa. Mulle viisikin kertaa viikossa on hirmuinen määrä. Kilsoja tulee 40-60 viikossa. Hups. Ilman sua puhaltelisin varmaan saippuakuplia sohvan pohjalla. Toki ei sekään olisi hullumpaa ;)

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

:D

Mä oon pitänyt pääasiassa tossa 25 minuutissa, mullakaan ei kestäisi jos juoksisin pidempiä matkoja. Vähän tekee mieli käydä puolikkaalla jossain, mutta luulen, että siihen kyllä katkeisi sitten.

Ja viisi kertaa on paljon! Sä kun juokset vielä ihan haipakkaa, mä meen jotain 7 min/ km koko ajan :D

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012