Uskomatonta, 12. päivä putkeen (aloitin etuajassa).

Jalka on pikkuisen valitellut, mutta en millään haluaisi luopua tästä. En tiedä kumpaan takerrun enemmän: marrasputken vaikutuksiin vai siihen, että tahtoisin kasaan 30 (31) päivää juoksua. Ai miksi? No haluaisin vain. Ai miksi juuri 30 (31)? No haluaisin vain.

Parasta tässä on se, millaista juoksusta on tullut. Helpointa on selittää, että siitä on tullut automaatio, mutta automaatio kuulostaa vähättelevältä ja merkityksettömältä. En tarkoita sitä, vaan vaivattomuutta. En oikeastaan ole juoksemassa, vaan juokseminen on minussa, tai minä siinä. Se on tila, johon menen.

En juurikaan ajattele. Teen, mitä hyvältä tuntuu. Ruumiini liikkuu itsestään ja se on miellyttävää. En ole ihan kokonaan tässä maailmassa, olen liikkeessä itsessään. Joo, tajuan kyllä miltä tämä kuulostaa. Ja ihan totta, jotain samaa siinä on.

 

Kuva Helsinki City Traililta, kuvaaja Karri Jalava.

***

Running is the best thing you can do with your pants on. Or ever!

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012