Lihavuus on terveysriski. Käsi ylös, onko siellä joku joka ei tiennyt? Entä onko siellä joku, joka uskoo, että ylipainoiset ovat ylipainoisia tietämättömyyttään? Entä uskotko, että ylipainoiset ovat laiskoja ja ahneita?

Niin, lihavuus on terveysriski. Monien mielestä ylipaino myös vähentää ihmisen viehättävyyttä. Nämä ovat faktoja. Näistä faktoista huolimatta ylipainoinen ei välttämättä kärsi mistään sairaudesta, eikä normaalipainoinen tai hoikka välttämättä ole terve. Vaikka hoikkuus on ihanne, löytyy monelle muullekin muodolle ihailijoita. Niitäkin on, joita kiinnostaa enemmän niin sanotusti sydämen kuin vartalon koko. Tässä tuskin oli mitään uutta ja yllättävää, mutta tuntuvatpa nämä seikat monesti unohtuvan.

Siinäkään ei ole mitään uutta tai yllättävää, että joku pitää ylipainoisia ahneina ja rumina. Väsynyttä se on. Ja tiedättekö mikä on oikeasti rumaa?

Se, että istuu ja kyttää muiden vartaloiden kokoa ja muotoa sekä syömisiä ja vaatteita ja paheksuu. Vielä rumempaa on pistää paheksuntansa tekstiksi ja julkaista se. Rumuusasteikkoni on jo loppunut siinä vaiheessa kun tämän tekee seksologi, eli henkilö, jonka jo pelkän ammattiaseman perusteella voisi olettaa suhtautuvan ihmisruumiiseen ja käyttäytymiseen lempeästi, ymmärtävästi ja myötäelävästi.

Seksologi* Tarja Pölkki kertoi kolumnissaan Läski rassaa suhdetta mutta myös naapuria Keskisuomalaisessa olleensa matkalla Kuubassa ja altistuneensa läskisaasteelle. Ilmaisulla "läskisaaste" hän tarkoittaa ihmisiä jotka olivat samalla matkalla samaan aikaan ja eivät miellyttäneet hänen silmäänsä. En voi sanoa olevani mikään seksologian asiantuntija, mutta ihmisten vartaloista puhuminen saasteena ei mielestäni kuulosta kovin terveyttä edistävältä tavalta suhtautua fyysiseen olomuotoomme.

Yksilöidymmin saastetta olivat keskivartalolihavat naiset: Keskivartalolihavuus on hengenvaarallista. Miehillä se vielä jotenkin menettelee, mutta naisilla se ei ole kivan näköistä. Avoimeksi jäi se, onko ongelma hengenvaarallisuus (menettelee miehillä!) vai rumuus (hyi teitä naiset!). Ongelma on kuitenkin sitä luokkaa, että se vaikutti Pölkin omaan syömiseen: Mitä useammin jouduin läskisaasteen kohteeksi, sitä pienemmiksi omat annokseni muuttuivat. Ihmettelyä aiheutti se, että varsinkin naiset olivat lihavia: Mutta mikä ihmeellisintä, miehet olivat hoikempia kuin naiset. Se ON ihmeellistä, tilastot kun eivät tuota väitettä tue.

Pölkki on kyllä ihan oikeassa siinä, että all inclusive on konseptina kauhea, ja siinä, että monet meistä mässäävät noutopöydissä järkeä vailla. Mietitään nyt kuitenkin myös sitä, että moniko meistä syö lomalla samalla tavalla kuin arkena? Tunnetteko ylipäätään kovin montaa ylipainoista ihmistä, jotka vain syövät ja syövät ja syövät ja joiden normaaliin ruokavalioon kuuluu jättimäinen ruokakeko höystettynä erilaisilla lihotuskastikkeilla ja päälle kaksi litraa cokista tai illallisella monta pulloa viiniä?

Noo, se ruokavalio ja vartalonmuoto ei ollut ainoa ongelma:

Ruokailutapojen lisäksi toinen pahoinvointi syyni oli pukeutumistyyli. Että nainen voikin näyttää hirveältä punaisessa, jättisuuressa t-paidassa, puoleen sääreen ulottuvissa mustissa legginseissä ja retkisandaaleissa. Näitä hirvityksiä näkyi olevan kaikissa kansanryhmissä.

En ole nipo lomapukeutumisessa, mutta voisi sitä edes pikkuisen kunnioittaa kanssamatkustajaa pukeutumalla kauniisti tai edes siististi. Ehkä kyseinen style kärjistyi silmissäni siitäkin syystä, että kuubattaret ansaitsevat alle 260 euroa kuukaudessa ja siitä huolimatta onnistuvat näyttämään viehättäviltä. Tämä vahvistaa taas sen, että tyyli ei aina maksa. Siihen tarvitaan vaan viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä.

Tietysti, jos esivanhemmat ovat intiaani-espanjalais-afrikkalais-ranskalaisia niin ovathan ne geenitkin aika hyvät.

Suljetaan tällä kertaa silmät tuolta rasistiselta osuudelta ja puhutaan vain vaatteista. Suomalaiset naiset ovat tunnettuja käytännöllisestä pukeutumistyylistään, ja olen itse mitä parhain esimerkki tästä, kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi. Haluaisin silti huomauttaa, että minullakin on tyyli, ja mietitty sellainen. Minulla on myös melko lailla viitseliäisyyttä ja kekseliäisyyttä, mutta asemani ja asuinmaani mahdollistavat näiden avujen käyttämisen muuhun kuin ulkonäköni puunaamiseen. Minulla on mahdollisuus valita, miten paljon puleeraan ilman, että se juurikaan vaikuttaa mahdollisuuksiini. Kaikilla naisilla ei tätä ylellisyyttä ole. Mitä taas tulee siihen klassiseen muiden huomioon ottamiseen, pyrkimys kunnioittaa ja ilahduttaa muita ovat erinomaisia ominaisuuksia ihmisessä. Mutta kunnioittamista ovat kauniit tavat ja kauniit sanat, ei koristeena oleminen.

Lopuksi Pölkki vielä ehdottaa, että "räjäyttäisit" vatsasi pois ennen kesää, jolloin kumppanisi tykkäisi sinusta enemmän. Ilmeisesti kaikki muutkin tykkäisivät: muutaman kilon laihdutuksesta hyötyy koko kansa.

Kyseinen kolumni ei suinkaan ole ainoa laatuaan, vaan malliesimerkki niin sanotusta huolitrollauksesta. Siinä kirjoittaja muka esittää aidon huolenaiheen, kuten terveysriskin, mutta nostaa itseään ja arvostelee muita. Valehuolen keskelle kätkeytyi kyllä ihan oikeakin ongelma.

Jotenkin siinä nousi yksi kysymys: Miksi tuo ihminen haluaa tappaa itsensä syömällä – ja ehkä myöskin juomalla ?, Pölkki kirjoittaa. Tämä on helvetin hyvä kysymys. Joskin mutkat suortuvat, jos ylensyömisen ajatellaan johtuvan siitä, että ihmisellä on ongelmia. Muistetaan nyt kuitenkin (ja kun ne geenit on kerran keskusteluun vedetty) että meihin on ohjelmoitu sekä tarve syödä että tarve varautua ruoan loppumiseen. Nykyihmiset lihovat siksi, että syöminen on meille luontaista ja ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä surullsita faktaa, että osa meistä päätyy vähintäänkin kaltoinkohtelemaan jos ei nyt tappamaan itseään syömällä ja juomalla. Ruoka toimii tunteiden turruttamisen välineenä ja se on usein sellaisten ihmisten päihde, jotka eivät voi sekoittaa päätään. Velvollisuudentuntoisten ihmisten, joilla on muita huolehdittavanaan. Usein naisten. Erityisen hankalan asiasta tekee se, että alkoholisti voi elää ilman alkoholia ja narkomaani ilman huumeita, mutta syömisogelmainen ei voi elää ilman ruokaa.

Kuvituksen henkilöt peittävät silmänsä koska heillä menee ruokahalu fat shamingista. Lähteet 1, 2, 3, 4, 5.

On monta syytä siihen, miksi joku haluaa tappaa itsensä syömällä. En usko, että kelpaamattomuuden tunne olisi syistä vähäpätöisin. Se, että saa jatkuvasti kuulla olevansa vääränlainen. Ruma. Saastetta. Sellainen, josta ei nykyisessä olomuodossa voi tykätä oma rakas eikä edes naapuri. Saara Sarvas kirjoitti juuri aiheesta Ylen Läskimyytinmurtajissa:

“Onko Saara Sarvas lihonut??” Luettuani keskustelupalstan otsikon ensimmäistä kertaa 21-vuotiaana, sain vihdoin varmistuksen kymmenen vuoden epäilyille. Tuikituntemattomia ihmisiä kiinnostaa ja häiritsee se, kuinka lihava olen. Olin toki saanut sanallisia huomautuksia kanssaihmisiltä jo vuosien ajan, mutta nyt siitä oli mustaa valkoisella. Minä olin koko maailman - eli ainakin 13 anonyymin - silmissä läski ja sen takia huonompi ihminen.

Kamppailin syömishäiriöideni kanssa viisitoista vuotta yksin ennen avun hakemista. Kun on koko elämänsä huomaamattaan opetellut häpeämään syömistä ja kokenut välillä laihduttamisen ja hoikan olemuksen aiheuttamat yhteiskunnan hurraahuudot, sortuu vahvempikin henkilö epäilemään maalaisjärkeään ja itsetuntoaan lihoessaan uudestaan.

Nyt tahdon ottaa hallinnan takaisin ja selvittää, kuinka moni muu on kyllästynyt maailmaan, jossa ruumiinrakenne määrittää, kuka saa enemmän palkkaa, onnistuja on aina inhat ihransa karistanut tyyppi ja läski on synonyymi epäonnistumisen vakiolle. Tiedän etten ole ainoa!

Ylipaino on terveysriski. Mutta niin on itseinhokin. Kumpaakohan vastaan pitäisi taistella enemmän? Entä olisiko siihen muita keinoja, kuin buffetravintolan pöydässä yökkäileminen ja nimitteleminen?

 

*Kolumnin alla on Pölkin tittelinä seksologi, mutta häntä ei löydy auktorisoitujen seksologien listalta.

***

I just can't understand why some people think that fat shaming is the way to solve health problems linked to obesity.

Kommentit (9)

Liina

Pölkin kolumnin luettuani en voinut kuin ihmetellä, mitä kaikkia kirjoitus- ja ajatustaidottomia ihmisiä sitä lehtiin kolumnisteiksi otetaankin. Sen jälkeen aloin epäillä, että lehdessä on löydetty uusi rahoitusmalli: kolumnisti maksaa saadakseen suoltaa paskaa painotuotteeseen. Unohtakaa ilmaista työtä tekevät bloggaajat, NYT on löydetty jotain todella häikäilemätöntä. Ja karvaisia shipsejä. Lienee ollut tarkoitus puhua laivoista. En minäkään söisi.

Vierailija

Kiitos tästä kirjoituksesta! Kehitys on ottanut rajusti takapakkia, kun hyvät tavat ja toisten kunnioitus on painettu unholaan. Yritän olla optimisti, mutta viime aikaiset tapahtumat ja varsinkin niistä virinnyt "keskustelu" somessa ja muualla mediassa on olleet kyllä kova isku vasten kasvoja. Inhimillisyyden kasvoja, myötätunnon ja ymmärryksen kasvoja.

Anna

Huhhuh. Ei kyllä, huhhuh. En pystykään kommentoimaan, menin täysin lukkoon tämän "ammattilaisen" asiantuntemuksesta. Kiitos kun kirjoitit tämän, olen kanssasi viimeistä kirjainta myöten samaa mieltä.

Lisbet

Pölkin kolumni oli niin järkyttävä, että odotin koko ajan että se paljastuu lopussa parodiaksi. Mutta ilmeisesti se oli ihan vakavissaan kirjoitettu. Pikaisen googletuksen perusteella Pölkki on siis tosiaan ainakin opiskellut seksuaalineuvojaksi (en jaksanut niin paljon tutkia, että onko valmistunut), mikä tekee tästä jutusta entistä pöyristyttävämmän. Ja ihan oikeasti, koska päästään eroon tuosta ajattelutavasta, että toisten huomioon ottaminen tarkoittaa samaa kuin tietyn kauneusnormin mukainen ulkoinen olemus.

Vierailija

Seksuaalineuvojahan on käsittääkseni täysin eri asia kuin seksologi. Mutta joo, pöyristyttävää.

Kuuba fani

Onpa Pölkillä ajatuksia ja kehtaa vielä kirjoittaa ne. Kävin Kuubassa joitakin vuosia sitten pari kertaa, silloin keskipalkka oli 50 dollaria kuukaudessa. Silloin naiset pukeutuivat kireisiin trikoisiin ja lyhyeen puseroon Havannan keskustassa ja eivät välittäneet vaikka ylimääräiset kilot näkyivät. Ei heillä ole edelleenkään varaa pukeutua ns. hyvin. Kuubalaisten elämää voi seurata cubaonline - lehdestä. Ns maksulliset naiset pukeutuivat paremmin.

Kari Ahonen

Erinomainen kirjoitus Tarja Pölkiltä. Meidän on korkea aika herätellä itsemme totuuteen. Ruokalat ja kahvilta tarjovat rasvaa ja hiilihydraattia. Me lihomme, syömme itsemme hengiltä. Katsokaa lihavia lapsia ja katsokaa heidän vanhempiaan. Miksipä sitä muuksi lapsi tulee kun samaa epäterveellistä ruokaa mättöä syödään päivästä toiseen. Laiskuudestahan se johtuu. Ruoantekotaito taitaa niin ikään olla kadonnutta. Kiitos vaan einesteollisuuden. 
Tällaisia kirjoituksia lisää kaipaan

mt

Kiitos blogikirjoituksestasi (ja hienoista kuvista :) ) Puit sanoiksi sen mitä ajattelin, kun luin ko. kolumnin. Ihan sivuhuomiona: luulisi, että seksologi olisi tottunut karvoitukseen  eikä kauhuissaan pelkäisi näkevänsä "karvoja kaikkialla" :). Oikeinkirjoituksen hiomiseen voisi tietty myös käyttää ainakin osan siitä ajasta, mitä nyt paheksuen kyttää muiden lomapukeutumista ja epäesteettistä olemusta.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012