(TW: Alempana kuvissa ja kuvailussa varvasgorea.)

Hän on täällä taas. Eipä sillä, että hän olisi koskaan poistunutkaan.

Teräsmeduusojen Saksan ja Itävallan turneella lanseerattiin käsite #läävämuijat, tuttavallisemmin läävikset. Termillä hahmotettiin meidän ja muilla blogireissuilla pyörivien mirkkujen eroa.

Siinä missä jälkimmäsillä on kuteet tilanteen mukaan, tukat ojennuksessa, cavat kädessä, naamat contourattuina ja entourage ympärillä, on meillä ensiksimainituilla päällä muovipussitakit, hiukset pesemättä, naamalla eiliset ripsarit (kolmekasit ei lähde ulkomailla kun hanavesi on niin kylmää!), kädessä kaljaa ja ympärillä leegio kärpäsiä.

Nyt tällä reissulla ajattelin olevani elegantti ja tyylikäs, kun muut läävikset eivät olisi mestoilla. En sitten tullut ajatelleeksi, että en ole kuuna kullanvalkeana ollut elegantti ja tyylikäs, eikä se varmaan ensimmäistä kertaa onnistu silloin, kun huhkii hiki päässä 30 asteessa.

Kaikki alkoi ihan viattomasti. Menin kokeilemaan purjelautailua, minkä olin kuullut olevan mahtavaa. Vähän kävi mielessä, ettei nyt vaan sattuisi mitään, mutta eihän sitä pidä säikky olla!

Puuha lähti käyntiin ja oli erinomaista. Kunnes pannutin vähemmän nätisti alas, ja voi muumien Mörkö miten sattui isovarpaaseen! Niin paljon, että ajattelin että nyt kyllä sekä irtosi kynsi että murtui varvas. En uskaltanut katsoa sitä enkä kertoa ohjaajalle, kun halusin jatkaa tunnin loppuun, vaikka en voinut edes kävellä normaalisti. Kirvely ja jomotus oli sellaista, että teki mieli ulista ääneen.

Selvisin tunnista, mutta en edelleenkään voinut kävellä kunnolla. Päästä umpinaiset sandaalit tuottivat tuskaa. Pyysin oluen lohduksi ja puudutukseksi, ja kas mitä kävi kun raahauduin sitä nauttimaan! UNIVERSUMI LÄHETTI MINULLE PARITTOMAN VARVASSANDAALIN. Siinä se makasi rannalla, oikeassa koossa. Ihmeiden ihme!

Pistin fläbärin jalkaan ja vedin se klabbissa loppupäivän. Toisessa jalassa oli tietenkin normaali sandaalini. Tässä lookissa pyörin niin kaupungilla, kaupoissa kuin ravintoloissakin.

Jotenkin minusta alkaa tuntua siltä, että en pystyisi olemaan elegantin tyylikäs, vaikka rikas äijä poimisi minut peruukki päässä kadulta pyörimästä ja veisi shoppaamaan Rodeo Drivelle. Vein kyllä itse itseni nahkakauppaan ja ostin kullanväriset sandaalit, joita varpaani sietää. Ja aika nätit ovat, eikös!

Että semmoisia lomakuulumisia täältä. Toivon mukaan tällä jalalla pääsee vielä juoksemaan ja vähän rinnettä kipuamaan.

***

I hurt my toe while windsurfing and looked like a homeless. Or a hipster. You are never be able to tell the difference!

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012