Kilometrillä kaksikymmentä joku ankeuttaja polkupyörällä tunki ajamaan keskelle juoksijoita. Mankui mennessään, että on tässä elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin juokseminen. Ei muuten ole, vastasin ihan spontaanisti, mikä kiteyttää aika pitkälti Helsinki Half Marathonin 2016 tunnelmat.

Olin kolmatta kertaa järjestetyssä tapahtumassa kolmatta kertaa mukana ja kolmatta kertaa myös jäniksenä.

Nyt kun kaikki ovat paitsi maalissa, myös jo sihautelleet palautusoluet auki saamallaan mitalilla sekä kirjoittaneet rapsat juoksustaan, voin tunnustaa että olin viimeksi juossut yli 20 kilometriä helmikuussa. Helmikuussa! Aavistuksen verran hirvitti lähteä jänistämään, mutta yritin luottaa siihen että kivasti ja kevyesti se menee. Ja menikin.

Helsinki Half Marathonin reittiä oli pikkaisen uusittu viime vuodesta, ja tämä uusikin oli pääasiassa oikein kiva. Vähän oli tylsempää pätkää joukossa, mutta suurin harmi oli kannustajien lähes totaalinen puuttuminen. Tiedä sitten johtuiko aikaisesta startista.

En ole yhtään aamuihminen, ja 8:45 startti ei ole ollenkaan mieluinen. Jännästi se aikainen herätys ei kuitenkaan juostessa haittaa yhtään. Nytkin nukuin alle kuusi tuntia, mutta kyllä siinä heräsi!

Itse juoksu oli semmoinen, että kyllä taas vähän aikaa muistaa mikä siinä on se juttu. Helsingin rannat aamupäivän auringossa, kivassa porukassa liikkeellä, eihän siitä hirveästi pysty paremmaksi pistämään. Ja vaikka itselleen juokseminen on kivaa, niin kyllä muita varten juokseminen on vielä niin paljon kivempaa.

Tapahtumana Helsinki Half Marathon oli entistä sujuvampi ja edelleen lemppareitani Suomen juoksutapahtumista. Ja pullonavaajamitali hienoin ikinä!

Kiitokset parhaalle juoksuseuralleni eli 2:30 muille puputytöille Piialle ja Susannalle sekä meitä seuranneille ja meidät ohittaneille. Samoin kiitokset Vallilan ja Pasilan mäissä kannustaneille cheerleadereille, olitte ihan parhaita ja juuri oikeassa paikassa! Sekä tietysti tapahtuman järjestäjille, oli ilo olla jälleen mukana.

Nyt on aika lailla sellainen olo, että ilmoa sisään maratonille ja äkkiä. Kun eipä elämässä ole juurikaan tärkeämpiä asioita kuin juokseminen, jos nyt yhtään mikään on.

***
Running is like heavy metal. When it's good, it's really good and when it's not good, it's heavy. 

Running Helsinki Half Marathon 2016 was good.

Kommentit (1)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012