Ei kai perseeni näy tässä?, oli keskustelu, joka omassa nuoruudessani käytiin joka sovituskopissa. Kauas on tultu niistä ajoista. Nykyisin varmistetaan, että kai perseeni näkyy tässä, ja näyttäähän se isolta?

Ehtojen täytyttyä takamuksesta otetaan kuva, ja pistetään se sosiaalisen median palveluihin. Tarkoituksellisia (heru-)belfieitä, (seksuaalissävytteisiä) omakuvia takamuksesta, on kuvattu jo pitkään. Uusi trendi näyttäisi olevan #sattumahanuri: Nainen seisoskelee eteerisesti luonnonmaisemassa tai kaupunkiarkkitehtuuria ihaillen, kenties hän kurkistaa veikeästi olkansa yli kuvaajaa. Katsojan huomio kiinnittyy kuvan keskiössä – siis täysin sattumalta! – sijaitsevaan pyöreään berberiin.

Tämä katso kuvaa pyllystäni -asetelma vaivaa minua. Miksi kuvaamme takamuksiamme someen? Eikö se ole noloa? Tyrkkyä? Vain pari vuotta sitten ajattelimme, että itsensä kuvaaminen nettiin ylipäätään on noloa ja tyrkkyä. Sitten totuimme siihen. Pitikö panoksia nostaa? Oliko tämä luonnollinen jatkumo?

Varmaan pian pakarakuvatkin tuntuvat ihan normaaleilta. Osalle ne ovat sitä jo nyt.

Poseeraan paljon kuvissa. Niitä otetaan uimarannalla siinä missä muissakin treeni- ja elämäntyylisidonnaisissa paikoissa. Bikinikuviani on ollut paitsi netissä, myös telkkarissa. Joskus tämä olisi ollut kauhistuttava ajatus, nyt se on ihan normaalia. Jos olen rannalla, olen uima-asussa, mitä sitten. Silti takaraivossa vähän kuiskuttaa, että mitä tästäkin kuvasta ajatellaan? Että viitsiikin? Miten se kehtaa?

Miksi julkaisen uikkarikuvia? Koska se kuuluu tähän hommaan. Julkaisen kuvia asioista, joita teen, ja uikkareissa kekkalointi on varsinkin kesäisin keskeinen osa elämääni. Voi silti miettiä, onko se tarpeen? Julkaisisinko kuvia, jos kukaan ei tykkäisi niistä? (Mainittakoon, että ainakin omissa kuvissani suurimmat tykkäysmäärät saavat ne, joissa kerron tehneeni jotakin, kuten osallistuneeni juoksutapahtumaan, eivätkä ne, jossa toljotan jorpakossa uima-asuun pukeutuneena.)

Nopeasti ajatellen bloggaajilla pakaraiset otokset lisäävät kävijämääriä blogissa, mikä taas tarkoittaa enemmän tuloja. Kun katsoo seuratuimpien suomalaisten nuorten/ nuorehkojen naisten tilejä, on niissä poikkeuksetta hanurikuvia. Vaan saako sillä mitään muuta kuin huomiota? Realisoituvatko peppukuvien tykkäykset klikkauksiksi? Tulisitko sinä tänne todennäköisemmin, jos näkisit ensin kuvan pyllystäni? Haluaisinko minä, että tulisit sen perusteella?

Varmasti merkittävä syy takamuskuvien julkaisuun on muillakin kuin bloggaajilla se, että niillä saa tykkäyksiä ja huomiota. Kaikkihan haluavat tykkäyksiä ja huomiota! Onko huomion tarpeen näyttäminen julkisesti, ja vielä seksuaalisesti latautuneella ruumiinosalla se, mikä tekee hommasta noloa? (#sattumahanurin* suosio selittynee tällä: kun persaus on esillä näennäisesti vain siksi, että se nyt sattuu mukana kulkemaan, ei kukaan voi syyttää huomiohakuisesta itsensä esittelystä!)

Voidaanko siltikään sanoa peppukuvien olevan jollain perustavalla tavalla huonompi tapa toivoa tykkäyksiä kuin joku muu? Miksi huomiota ei saisi hakea kuvaamalla kannikoitaan?

Tuntuu se silti oudolta, ja vähän ärsyttävältäkin. Miksi se ärsyttää? Mitä sillä halutaan sanoa?

Olen kurinalainen ihminen, joka on uurastanut itselleen muodikkaan takamuksen? Olen onnekas ihminen, jolla sattuu luonnostaan olemaan trendikäs tarakka? Olen eteerinen ja vaatimaton, mutta oi katsos miten sattuikaan, minulla on herkkupylly?

Ehkä kyse on menestyksen esittelystä. Tällä hetkellä pidämme tavoiteltavana sitä, että peppu on iso ja pyöreä – toisin kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Kuvat mahtavasta peräsimestä näyttävät, että kuvan henkilö on onnistunut jossakin, mitä monet tavoittelevat. Ärsyttääkö se, että itsellä ei ole pallopyllyä? Toisaalta: miksi ärsyttäisi, trendihän on yllättävänkin tasapuolinen: takalistoa voi jokainen jumpata, ja peban päällä saa olla rasvaakin?

Ärsyyntymisen aiheuttaa pyöreä takamus naisen menestyksen näkyvänä merkkinä. Ei se, etteikö onnistumistaan ja menestymistään saisi näyttää. Vaan se, että taidamme uskoa fyysisten ominaisuuksien ihan tosiaan kertovan onnistumisesta elämässä.

Onko perseen pyöreys, ihan oikeasti, tolkullinen menestyksen mittari? Kertooko se siitä, että on saavutettu jotain aidosti tavoiteltavaa?

No jaa, vaikea sanoa. Eihän pallopeppu ole huono tavoite, ei välttämättä edes silloin, jos se on ainoa tavoite elämässä – kai sekin on parempaa kuin päämärättömyys. Eikä hanurin hinkkaaminen salilla välttämättä vie aikaa muilta merkittäviltä teoilta ja saavutuksilta. Toivon silti, että emme ala ajatella täydellisen takaliston olevan välttämättömyys ja tärkein mittari sille, kuinka menestyksekästä elämää elämme. Saati että uskoisimme pyöreä peban tekevän meistä aidosti pidetympiä.

 

*Termistä kiitos Lotta.

***

Why we take pictures of our asses and upload those to social media channels? To get attention? To be liked? For money? For fame? And is it wrong? I have to admit I don't know. I just hope that the ass-hype doesn't make us focus on derriere instead of all the other fun and important things in life.

Kommentit (9)

Sanna - Mamman parempi päivä

Sattumahanuri on kyllä loistava termi!:D Samaa olen ihmetellyt tään pebavillityksen kanssa, mistä asti persaus on ollut hyvän ihmisen mitta, tai jotenkin iltapäivälehtien vakiouutisoitavaa.  Eikä meillä oo mitään kiinnostavampaa?

Toisaalta, ymmärrän pebakuvat liikkumiseen liittyvissä blogeissa. Onhan pyöreäksi treenattu pakaralihas kivempi kuin roikkuva ja esim ennen - jälkeen -kuvissa sitä ehkä tahtoo esitellä:) Kyse on myös terveydestä, ikää kun tulee niin vahvat pakarat ja reidet voi pelastaa liikkumisen pidemmänkin sairaalajakson jälkeen... Ei se peppu naista tai blogia pahenna, mutta minua kiinnostaa enemmän kuiden treenivinkit ja  sen sellaset.

Omassa blogissa ei ollut vissiin yhtään sattumahanuria! johtunee siitä, että pakaran asento ei ole sitä mitä pitäisi omasta mielestäni olla ja horisontaalisesti tarkastellen mittaa on hienokseltaan enemmän kun tykkäisin. Tarvii tehdä siis jotain, taas.

http://mammanparempipaiva.blogspot.fi/

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo kyllä takamuksen treenaamisesta on hyötyä, usein heikot pakaralihakset aiheuttaa ongelmia esimerkiksi juoksussa, ja tosiaan vanhemmiten. Mutta rasittaa tämä pepun ympärillä pyöriminen :D

Eikä ne kuvatkaan välttämättä ole huono juttu, innostavathan ne monia treenaamaan ja näin, eikä treeniblogia oikein voi pitää ilman kuvia omasta kropastaan. Joissain kuvissahan se takalisto näkyy väistämättä, ei sitä nyt sensuroidakaan tarvitse.

Mulla on itse asiassa aika paljonkin sattumahanurikuvia itsestäni (kertonee kuvaajan mieltymyksistä :D), mutta mua ei hirveästi innosta ajatus niiden julkaisemisesta...

Mirkku

Oi että. Sä vaan olet paras bloggaaja ikinä! <3 Niin rehellistä tekstiä aina! Sun tekstit on aivan parhaita. :)

Tarleenatar

Vierailija kirjoitti:

Oi että. Sä vaan olet paras bloggaaja ikinä! <3 Niin rehellistä tekstiä aina! Sun tekstit on aivan parhaita. :)

Totta! Oon ihan sattumalukijasi, mutta kun luin otsikon niin hetken ajan pelkäsin ettet kai sinäkin! No huuh, ei onneksi ollut kuvaa pebasta jossa sinä veikeästi virnistät nenänpieli rypyssä ja kurkkaat samalla olkasi yli. Noi on jotenkin niin... en tie mitä sanoisi näistä "sattuma" pyllynesittely kuvista, muuta kuin huooohh...

Niissä tuntee aina joteski myötähäpeää. Joskus kyllä tuntuu, että treenikuvatkin on vaan tekosyy esitellä takalistoaan. No, moni blogi tai muu teksti jääkin nykyään lukematta. Onneksi on oikeus valita lukemansa ;)

En ihan allekirjoita tuota, että suuri takalisto olisi tavoittelemisen arvoinen. Ehkä osa pitää siitä, mutta osa ei varmasti ollenkaan. Osa tavoittelee Kim Kardashianin vartaloa, osa Gisele Bündchenin. Täällä Suomessa kai Giselen, koska luonnostaan muistutamme kai enemmän Kimiä ... 

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Joo on se kieltämättä vähän hassua, kun melkein kaikki kuvat pitää ottaa parhaasta peppukulmasta :D

Nojoo, eihän se kaikkien tavoite ole, eikä tarvitsekaan olla. Aika isolla osalla ei edes ole mitään pepputavoitteita, mikä saattaa ihan unohtua tässä kun tavoite- ja kropan esittelykuvia tulee joka tuutista. Eihän kroppaansa tarvitse muokata ollenkaan, jos ei halua, ei edes vaikka harrastaisi liikuntaa!

MariHannele

Mulle tuli tästä postauksesta mieleen Carrie Bradshaw istumassa maccinsa kanssa kahvilan pöydässä ja kirjoittamassa kolumnia samalla ohikulkevien ihmisten takamuksia katsellen :D.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012