Kirjoitukset avainsanalla elämä

Selvisin jo toista kertaa Marrasputkesta. Homman idea on siis juosta marraskuussa joka päivä, vähintään 25 minuutin ajan.

Se kuulostaa mahdottomalta, enkä kummallakaan kerralla ole uskonut selviäväni siitä. Vika saattaa tosin myös olla näissä elämäni kahdessa viimeisimmässä marraskuussa, jotka ovat suoraan sanottuna olleet painajaismaisia.

No, ehkä ensi vuoden ei ole. Sillä tokihan sillonkin pitää putkeen lähteä: saadaan putki näistä putkistakin!

Mikä on sitten lopputulema tällä kertaa?

- Lenkkejä kertyi tietty 30. Suurin osa minimiminuuteilla, pari kertaa meni tunnin verran, pitkistä en juossut kertaakaan. 

- Vauhdeista ei ole tietoa, kenties jotain 7 minuutin kilsoja pääasiassa. Varmasti hitaampiakin. Myöskään kilsamäärää en tiedä, eikä kiinnostakaan.

- Juoksin lähes kaikki lenkit Keskuspuistossa, ja lähes 1/3 poluilla. Kuun aikana ehti olla lunta ja pakkasta, sataa vettä ja räntää ja paistaa aurinko.

Marrasputki, kirjaimellisesti.

- Juoksu kulki hyvin ehkä viidellä kerralla. Seuraa sain parille lenkille. Muutaman juoksin päivällä, pari yöllä, kahdesti niin tolaltani että lähdin ilman laseja ulos, kerran turhan monen oluen jälkeen.

Viimeksi sanoin, että Marrasputki on ihmisen parasta aikaa. Nyt en pysty, tätä ei väännä parhaaksi ajaksi vaikka mistä suunnasta katsoisi. Mutta silti: kyllä se kannatti, todella. Ei ehkä ihmisen parasta aikaa, mutta monena päivänä parasta mitä saatoin tehdä.

Seuraava putki sitten Kylo Ren -joulukalenterin suklaista. 

Olen suunnitellut jatkavani, mutta huomenna en juokse. Huomenna tanssin Tallinnassa Depeche Mode -baarissa. Koska pleasure, little treasure

Ja hei, nähdään ensi kuussa Teräsmeduusat -sivustolla!

***
On each and every November day I cried. On each and every November day I went for a run. As you see, I just had to.

Kommentit (1)

Katariina

hei Sofia, miten voit? On ikävä sun juttuja. Toivottavasti jatkat vielä bloggaamista jossain vaiheessa! Kevätaurinkoa! :)

Ajattelin tänään, että menen luovuttamaan verta. Valitettavasti kävi ilmi, että minulla on luovutuseste. Sitten keksin, että pakotan muut Teräsmeduusat tähän, mutta eihän se riitä.

Joten haastan just sinut: ota ja mene luovuttamaan verta. Se on hauskaa ja ilmaista, ja lisäksi saa vielä ruokaa!

Joka päivä tarvitaan 800 luovuttajaa, ja joulun alla heitä kaivataan erityisesti. 

Tämän mielettömän upean ja ilmaisuvoimaisen kuvan teki minulle tilauksesta Travojago.

Ei varmaan tarvitse sen kummemmin selittää, miksi menisit. Ei sitä ikinä tiedä milloin itse tai joku läheinen tarvitsee luovutettua verta. Omallakin kohdallani tarve on ollut tosi pienestä kiinni. Ja tietenkin voit vaikuttaa siihen, että joku muu saa pitää rakkaansa, mikä riittää sekin varsin hyvin syyksi. 

Sopivuutensa verenluovuttajaksi voi alustavasti tarkistaa täältä. Jos sovit, niin mene ihmeessä ja ota kaveritkin mukaan! Verenluovutuspaikat löydät täältä.

***

Go and donate some blood. 

Kommentit (0)

Ja ne muutkin päivät.

Ehkä olet huomannut, että en ole ollut kovin hilpeä tässä hetkeen. En ole jaksanut päivitellä kovin aktiivisesti. Hetkeen, vuoteen, jotain sellaista.

On ja on ollut aika raskasta. Siitä on vaikea kirjoittaa, mikä tuntuu turhauttavalta. Uskon että merkityksellisyys tekstiin tulee sitä kautta, että oikeasti jakaa jotain. Nyt en voi. 

Kaikkihan me suremme samoja asioita, mutta silti surumme on yksityistä. Sitä yksityisyyttä on vaikea rikkoa, olkoonkin että se voisi olla hyväksi niin itselleni kuin muille.

Koska suruissani on mukana ihmisiä, joiden asiat eivät tähän blogiin kuulu, pitäydyn yksityisyydessä. Mitä voin sanoa, on se, että alle vuoteen on mahtunut monta raskasta menetystä ja olen joutunut tekemään vaikeita, peruuttamattomia päätöksiä. Ja sen, että kun tästä selviän, hyvin harvassa ovat ne asiat, jotka tulen ottamaan itsestäänselvyytenä.

Syy, miksi kerron sen verran mitä kerron, on ilmoitusluontoinen. En halua tämän tulevan teille täysin puskista: Blogini lopettaa täällä Me Naisissa kuluvan kuun lopussa. Siirryn jatkamaan osoitteeseen terasmeduusat.fi.

Vallitsevan tilanteen takia en osaa tarkalleen sanoa milloin jatkan, toivottavasti pian. Kaikkea uutta on myös luvassa - ja kuten nimestä voi päätellä, muut Meduusat ovat mukana.

Jag märkte aldrig förrut, att mörkret är så stort.

Tavataan uudella tontilla kun sen aika on. Jos kaipaat juttujani, voit vaikka ostaa Maratonmimmi-kirjani. Verkosta saa, ja ainakin Helsingin Akateemisessa näytti olevan useampi kappale hyllyssä. (Huomautettakoon, että Dean Karnazesin Ultramaratonmiehen vieressä. Paitsi huvittavaa, myös kelpo muistutus siitä, että uskomattomiltakin tuntuvat unelmat toteutuvat ja että on tässä hienojakin juttuja ollut.)

Tässä blogissa postauksia tulee vielä kuun loppuun. Fitness Führerin Facebook-sivu ja Insta @fitnessfuhrer päivittynevät myös uuden sivuston aukeamista odotellessa. Saat minuun yhteyden niiden tai oikeasta sivupalkista löytyvän sähköpostiosoitteen kautta.

***
My blog will move to terasmeduusat.fi. Hope to see you there.

Kommentit (21)

Lempi

Voi kuinka sääli, että lopetat kirjoittelun täällä. Olet ollut yksi lempibloggaajistani ja aina oikein odottaa, milloin julkaiset uuden jutun. Maratonmimmi-kirja hyllystä jo löytyykin, joten toki sitäkin voi jatkossaki lukaista, mutta blogisi ulottuu niin paljon laajemmalle... Toivottavasti ilahdutat meitä välillä sitten Teräsmeduusojen saitin kautta. Ja onhan Teräsmeduusoissa toki pari muutakin mainiota tyyppiä, joten eihän sekään huonoa juttua voi olla. :)
Joka tapauksessa parempaa ja aurinkoisempaa jatkoa sinulle! Ja lämpimästi tsemppiä siihen, mitä ikinä käykään läpi.

Liina

Hei kuule, oot hieno tyyppi. Ikävä kuulla surusta ja elämän mustista hetkistä. Toivon sulle tulevaan valoa ja lämpöä ja itselleni mahdollisuutta olla mukana todistamassa niitä hetkiä. Internetissä aion ainakin roikkua mukana.

sinisiipi

Hei Sofia!

Olen lukenut blogia siitä asti, kun sen perustit Lilyyn. Se on ollut alusta asti aivan loistava. Muistan vielä kuinka odotin ekan maratonisi raporttia. Toteutit unelmaa, josta edelleen unelmoin, kunhan kroppa kestäisi.

Kiitän, olet antanut monet naurut, hymyt ja kyyneleet teksteilläsi. Kiitos, että olet osoittanut, että pelkojaan vastaan voi taistella. Kiitos, että liikunta ja hyvinvointi on ollut tässä blogissa muutakin kuin toistomääriä ja oikeita mikro-makrosuhteita.

Toivotan tsemppiä ja aurinkoa pimeyteen. Seuraan varmasti myös Teräsmeduusojen sivua. :)

Paula

Hei Sofia,
Teräsmeduusojen sivuille löydän kyllä. Blogisi on ihan parhautta ja olet kirjoituksillasi tuonut iloa, oivalluksia ja huumoria urheiluun ja koko elämään.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää.

Aino

Kiitos Sofia! 

Olen todella pitänyt blogistasi. Olet antanut minulle paljon uutta näkökulmaa liikkumiseen ja itsensä voittamiseen sen saralla.  Odotan innolla jatkoa. 

Lispeth

Blogisi on aivan mahtava. Aivan erityisesti nautin aina feministisestä näkökulmasta, mutta muutenkin kirjoituksesi ovat hurjan hauskoja ja innostavia. Kiva siis kuulla, ettet kokonaan lopeta, vaikka tämä blogi lopettaisikin.

Voimia kaiken mustan keskelle. Toivottavasti edessä on valoisampaa.

Kaisa

Kiitos oivaltavasta, erilaisesta, hauskasta, älykkäästä ja yllättävästä blogistasi - olet vahvistanut tämän tavallisen naisen uskoa itseensä liikunnan saralla, ja tarjonnut monta oivallusta elämästä laajemminkin. Keväällä HCR:llä luulin nähneeni sinut Keskuspuistossa kannustamassa muutama km ennen maalia, tuntui hyvälle, kun yksi juoksemisen inspiraattorini oli ekan puolikkaani matkan varrella ihan elävänä (tai ainakin luulin niin nähneeni) 😊 Uuteen osoitteeseen löydän varmasti. Olen pahoillani surusta, murheesta ja elämän mustasta vaiheesta, toivon sydämestäni sinulle voimia, valoa ja kaikkea hyvää ❤️

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Tosi kiva kuulla :)
Ja olin se minä, ihan oikein näit :) Sain myös ihanan viestisi silloin ja olen sitä monesti ajatellut, se ilahdutti minua kovasti. Jostain syystä saanut aikaiseksi vastata, anteeksi siitä.
Mahtavaa että sait enkan ja toivon sinulle paljon kivoja tulevia juoksuja!

Katariina

Eiiih! Just kun olin löytänyt sun blogin. Siirtyyhän sun wanhat jutut uuteen osoitteeseen? Blogisi ja kirjasi ovat olleet hiljan minulle suurina inspiraation lähteinä- olen ollut lasten syntymän jälkeen melkein 9 vuotta juoksematta ja nyt aloittanut rakkaan vanhan harrastukseni uudelleen. Voimia syksyyn ja pimeään. Onneksi pian on joulu. <3

Fitness Führer
Liittynyt5.5.2015

Kyllä niiden olisi tarkoitus siirtyä :)
Kiva kuulla että niistä on ollut inspiraatiota :)
Kiitos kovasti ja kivoja treenejä sinulle!

Vierailija

Blogisi on aivan mahtava ja suurin syy eksyä tänne Me naisten sivuille! Kiitos teksteistäsi ja tavataan uusilla sivuilla! Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija

Eipä jää sitten enää yhtään syytä käydä menaiset.fi -sivulla. Muut blogit täällä on aikamoista höttöä.

Kiitos liikuntainnoituksesta ja voimia sinulle!

Se tuntuu kiinnostavan monia. Varsinkin se, mitä tapahtuu fyysisesti, mutta kenties myös henkisesti.

En harrasta vaakaa, mittanauhaa tai ruokavalioita, joten mitään numeraalisia muutoksia tuskin on tapahtunut eikä ainakaan saatavilla.

Fyysisiä muutoksia huomaa lähinnä juoksun sujuvuudessa. Ensimmäinen viikko meni jotenkuten, ja toinen oli pelkästään turhauttavaa ja tuskallista rahjustamista. Kolmannella on jopa kulkenut pariin otteeseen. 

Vauhdeista en niistäkään tiedä, mutta en ole kertakaan yrittänyt juosta edes reippaasti, saati kovaa. Viime vuonnahan nopeuduin marrasputken aikana selvästi: vakkarilenkkiä joutui pidentämään ja pidentämään putken edetessä. Näillä hoodzeilla minulla ei ole vakkarilenkkiä, enkä usko että vauhdilleni on tapahtunut mitään.

No mitä on tapahtunut? Fyysisiä muutoksia on kaksi: isot verisuonet reisissä näkyvät enemmän, ja pohjelihas erottuu selvemmin kun jalan nostaa lavuaarin päälle. Jälkimmäinen voi tosin johtua siitä, että pohkeeni ovat melko lailla juntturassa.

Henkisesti sitten...en olisi ikinä uskonut, että olisi mahdollista joutua vetämään Marrasputki raskaammassa tilanteessa kuin viime vuonna, mutta valitettavasti se on mahdollista. Silti uskoin viime vuonna ja uskon yhä edelleen että putken päässä on valoa - on matkan varrellakin. Joinain päivinä putki on ainoa asia mikä helpottaa.  

Jos pitäisi veikata kuka on nyysinyt tuosta keksin, en todellakaan veikkaisi marrasputkeilijaa.

Kaikesta uskomattominta Marrasputkessa on se, miten helppoa juokseminen on kun on pakko. Olen erittäin etevä luistamaan harjoitusohjelmista ja sovituista treeneistä, mutta putkeen lähden vaikka keskellä yötä. Eniten tässä ilahduttaakin se, että elämäntilanteesta, olosuhteista, säästä ja fiiliksestä riippumatta juoksen joka päivä. 

Ja nautin siitä, viimeistään silloin kun lenkki on ohi.

***
Running every day in November is the best thing I can do just now.

Kommentit (0)