Tiedättekö mikä minua harmittaa tosi paljon? Se, että ihmiset (minä itse usein mukaan luettuna) uskovat, että he eivät pysty johonkin ja jättävät sitten kokeilematta, ja jäävät siihen luuloonsa. Luuloon, joka on usein, jollei jopa aina, väärä.

Mietitään vaikka tankotanssia. Se on pelottava laji. Tangolla joutuu olemaan pää alaspäin ja muissakin kuumottavissa asennoissa. Tankoon tottuminen ottaa aikansa, ja tottunutkin saattaa tippua siksi, että pito yllättäen lähtee. Tankoilu on myös kivuliasta, joten useat asennot pelottavat jo pelkästään sen takia.

Toiset aloittelijat eivät juuri pelkää. Toiset pelkäävät hyvin paljon. Jälkimmäinenkään ei ole mikään este lajin harrastamiselle. Olen itsekin arka ja varovainen.

Koska tiedän hyvin, miltä tuntuu pelätä uusia liikkeitä tai jopa koko lajia, haluan ihan erityisesti tukea niitä asiakkaita, joita tankotanssi jännittää.

Se ei ole ihan helppoa. Lajissa on riskinsä, ja varovaisuus hyväksi. Mutta pelko ei jää rationaalisiin rajoihin, tiedän sen hyvin itse esimerkiksi uimisen suhteen.

Vaikeinta on se, että välillä tulee vastaan oppilaita, joilla on vakaa usko siihen, että heistä ei ole tähän. Koko lajiin, tälle tunnille, tähän liikkeeseen. Eniten toivon, että pystyisin vaikuttamaan siihen ei minusta ole tähän -ajatusmalliin.

Minäkin ajattelin, ettei olisi. Eihän minusta huippua ole tullut, eikä voikaan tulla, mutta ei tarvitsekaan. Ajattelin myös, että minusta ei olisi juoksemaan. Tai uimahyppäämään. Tai herra ties miten moneen juttuun: en pysty, en osaa, en uskalla, en ole sellainen tyttö.


Se ei ole totta. Ja kun tämän huomaa liikunnan parissa, se usein laajenee muille elämänalueille. Minä olin kaikesta epäilystäni huolimatta sittenkin sellainen ihminen, joka pystyy juoksemaan maratonin! Joka pystyy roikkumaan tangosta pää alaspäin vain muutaman ihokosketuksen varassa! Joka pystyy tekemään asioita, joita pelkästi niin hirveästi, että itki ja melkein oksensi. Onko olemassa mitään, mitä en voisi tehdä jos oikeasti haluaisin?

Lainaan tähän Talia Van Doranin kirjoitusta, koska se on niin hyvin muotoiltu (tummennukset minun).

Never underestimate your capabilities. “I could never do that!” “I’ll never be that strong!” “I’ve always been weak!” What a bunch of BS! Sometimes we may not know what we are capable of achieving, but having the attitude that something is unattainable is a huge mistake. I’ve surprised myself time and time again. I’ve pushed my body beyond its limits and then some. When I started my journey, I promised myself it would be a process of discovery and every step along the way would be a small victory. My expectations were that I would learn and do work. I believed, and still do believe that anything is possible. Don’t count yourself out, EVER.

​​​​

En ole hurjapää. En pysty tähän. Syksyisellä tankotanssitunnilla asiakas oli ihan varma, ettei onnistu. Sanoin, että en minäkään ole, ja minä näen että sinä pystyt. Arvaatte varmaan: hän pystyi. Toivon, että hänelle jäi kokemus siitä, että hän kykenee tekemään asioita, joita ei olisi voinut kuvitellakaan. Se kun on yksi hienoimpia juttuja mitä tiedän.

Toivoisin, että kaikki kokisivat sen edes joskus. Mutta se vaatii sen, että et pelaa itseäsi ulos. Sekä sen, että uskot, jos joku sanoo sinun pystyvän. Joskus muut näkevät kykysi paremmin kuin sinä itse.

***

Don't count yourself out, EVER.

Kommentit (5)

Lotta

Moi! Otatko yhteyttä heti aamusta en saanut kiinni puhelimella. Kävin lääkärillä ja sunkin täytyy varmaan hakea antibiottikuuri yhteen pikkujuttuun matkalta. 

Vierailija

Laitetaan nyt varmuuden varalta, vaikka arvasitkin: Aprilli aprillia jne:)

Sinisiipi

Kiitos näistä sanoista! Oon kohta valmistumassa yliopistosta ja mun päähän on tullut ihan käsittämätön blokki, joka estää mua uskomasta siihen, että olisin kykenevä mihinkään  työtehtävään. Kuten kirjoitit, pitäisi mennä rohkeasti eteenpäin ja luottaa siihen, että onnistuu kyllä :)

Oot kyllä huippu bloggaaja. Ja tää ei ole mikään aprillipila ;)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012