Olen tehnyt tässä ennätyksiä. Kuten käynyt uimastadionilla jo viisi kertaa tänä vuonna. Olennaisempaa kuitenkin on, että olen tosiaan myös uinut joka kerta. Vielä olennaisempaa on, että olen uinut joka kerta pidemmän matkan. Kuten puolitoista kilometriä tänään.

Oho, tuliko vähän puolihuolimattomasti. Siis PUOLITOISTA KILOMETRIÄ! Putkeen! Ilman apuvälineitä! Ilman rataköysissä roikkumista! Ilman päädyissä puuskuttamista! Ilman paniikkia, kuolemanpelkoa ja hukkuneeksi päätymistä. 

Kaikkien ja eniten itseni yllätykseksi olen hengissä ja hyvinvoiva. Mitä nyt niska on juntturassa, koska minunkin kyvyilläni on rajansa enkä edelleenkään pysty lykkäämään päätäni veteen.

Haluaisin sanoa, että lopultakin homma etenee. Ja ehkä se eteneekin. (Jos satuit unohtamaan, niin PUOLITOISTA KILOMETRIÄ!) Mutta edelleen saan pienimuotoisen hyperventilointikohtauksen, kun makaan sängyssä ja ajattelen uivani kasvot vedessä. Ei, ei, ei. 

Sitten ajattelen käsivetoja ja korkeaa kyynärpäätä ja potkujen rytmittämistä ja Ei, ei, ei.

Mutta ajattelen myös niitä uintimatkoja Kreikan saaristossa, joilla uidaan saarelta toiselle. Ajattelen swimrun-kisoja. Ajattelen Terässikaa. Ja ajattelen, tietenkin, yhä edelleen, Ironmania.

Vuosi sitten pisin yhtäjaksoinen uintimatkani oli 350 metriä. Vuosi sitten kuluvan kesän uimastadikkakeikkojeni määrä oli tasan nolla. Eikä vuosi sitten olisi tullut mieleenkään uimisen päälle mennä hyppimään ponnahduslaudalta veteen. Monta kertaa. Pää edellä.

Että ehkä uskallan ihan varovaisesti kuiskata, että homma etenee. Mutta älkää kertoko vedelle että sanoin näin, se yrittää edelleen hukuttaa minut joten lienee parempi pitää matalaa profiilia.

***

I might learn to swim someday. Maybe. I wish. We'll see.

Kommentit (2)

Heli

Moikka Sofia! Oon ollu blogisi satunnainen hiljainen seuraaja jo pidemmän aikaa. Tänään marssin kauppaan ja nappasin hyllystä kirjasi. Kirja tulikin jo luettua läpi! :D Juossut olen joskus useampi vuosi sitten muutamia lyhyitä kausia jolloin aina jaksoin innostua siitä hetkeksi kunnes jotakin sattui ja juoksu jäi.. Nyt blogiasi seuratessa juoksu alkanut uudestaan kiinnostamaan mutta nyt ihan kehittymis mielessä. Aikaisemmin paahdoin kovilla sykkeillä koko lenkin kun en vain antanut lupaa pysähtyä. Kehitystä tuli mutta järkevämmällä treeni tavalla kehitys ois varmasti ollu parempaa kun miettii peruskestävyyttä. Itselläni sykkeet tuppaa nousemaan niin helposti..
No mutta menin ilmoittautumaan Midnight runiin joten nyt alkaa kympin treenaaminen. Ja lähtötilanne on aika surkee :D
Kiitti ihanasta ja hauskasta blogistasi! Sulla on muuten ihailtava vatsa :)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012